lauantai 26. helmikuuta 2011

Nuku(ttaa)!

Aivan alkajaisiksi voin todeta, että unettomuudesta kertova kirja ei aivan varsinaisesti ole tarkoitettu ihmiselle, joka on kolmisen viikkoa valvonut kipeiden lasten ja kipeän itsensä kanssa. Päähenkilöiden toilailut lähinnä ärsyttivät. Sitäpaitsi jos nukkuu yössä keskimäärin neljä tuntia (kuten jossain sivuhuomautuksessa vähän vihjaistiin), niin sehän on ihan hemmetin paljon. Ja sitten vielä ärsytti se, että Maya liioitteli ystävilleen unettomuuttaan ja väitti ettei nuku ollenkaan. Voi kyynel. Onpa ihme, jos ei nukuta, kun kaiket päivät lorvaillaan vaan työttöminä, eikä tehdä muuta kuin ryypätään ja rellestetään. Ja minkä takia sopeutumattomuutta ja alkoholismia muutenkin aina niin kovasti ihannoidaan? Että "voi voi, kun en sopeudu tähän yhteiskunnan rytmiin".

              Tästä ei ehkä asiaa huomaa, mutta minulla on samanlaiset lakanat kuin kannen kuvassa :)

 Oli kirjassa hyvätkin puolensa ja varsinkin loppua kohden tarina parantui huomattavasti. Minua miellytti myös se, että surumielisestä tunnelmastaan huolimatta kirja loppui, jos ei onnellisesti, niin ainakin parempaa lupaillen. Elämä voittaa. Tai jotain sellaista.

T

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti