sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Tie vain jatkui jatkumistaan

Nyt siis luvatusti hieman ajatuksia kirjasta Villi vaellus. Sain kirjan luettavaksi T:ltä jokunen viikko sitten. Ensimmäinen sana mikä tulee tästä mieleen: mukaansatempaiseva :D. T toivoi kirjan tuovan lievitystä pahimpaan vaelluskuumeeseen, mutta ainakin minulla se vaikutti nimenomaan päinvastoin.

Kirja kertoo Cheryl Strayedin vaellusmatkasta PCT:llä, Pacific Crest Trailillä, joka ulottuu Meksikon rajalta Kanadan rajalle. Cherylin elämä on sirpaleina, takana monia vastoinkäymisiä ja menetyksiä. Saadakseen elämänsä, ja itsensä, jälleen kasaan, hän lähtee yksin sadan päivän vaellukselle. Pian hän kuitenkin huomaa aliarvioineensa matkan fyysisen rasituksen. Kirja kuvaa kaunistelematta hiertymiä, irtoilevia varpaankynsiä ja pelon hetkiä. Hetkiä, jolloin tekisi mieli antaa periksi ja jättää vaellus kesken. Mutta jostain löytyy aina sitkeyttä jatkaa eteenpäin.


        Katsoin pohjoiseen, sillan suuntaan, ja pelkkä ajatus siitä valoi minuun uskoa. Katsoin etelään, mistä olin tullut, villiin ja kesyttömään maahan, joka oli koulinut ja korventanut minua, ja mietin vaihtoehtojani. Tiesin, että oli vain yksi. Aina vain yksi.
       Jatkaa kävelemistä.

Kirja ei ole kuitenkaan pelkästään matkakertomus. Cheryl kuvaa siinä myös menneisyyttään, kaikkea sitä, mikä lopulta sai hänet lähtemään tälle matkalle. Kirja onkin paikoin hyvin koskettava. Päällimmäisenä kirjasta jää kuitenkin mieleen hyvin optimistinen ja innostava tunne.

-E.

torstai 17. syyskuuta 2015

Back to business!

M alkaa taas päästä kärryille, eli Villi vaellus -kirja on tilattu! Käsittääkseni T on kirjan jo lukenut (muttei vielä blogannut) ja E taitaa olla yhtä saamaton kuin M...

Mutta seuratkaa hei meitä bloglovinissa, jos joskus vaikka taas oikein innostutaan laittamaan tekstiä tulemaan :)

Follow our blog with Bloglovin

Syysterkuin
M