Eläinten syömisestä Eduskuntatalon portailla |
Kirja oli rakenteellisesti hieman sekava, "hieman" ehkä alleviivaava ja hieman amerikkalaisilla perinteillä mässäilevä. Esimerkiksi loppuhuipennuksena käytetty kiitospäivän päivällinen ei oikeasti aiheuta omasta kulttuuritaustasta johtuen juurikaan minkäänlaisia tunteita.
Sen sijaan eläinten hyvinkin seikkaperäisesti kuvailtu kärsimys, kauhu, elävien nautojen nahkominen, kananraatojen paskavedessä liottaminen, elävien sikojen kärsien halkaiseminen... Se herätti hyvin, hyvin voimakkaita tunteita.
Matrix-leffassahan ihmisiä tehotuotettiin. En enää muista leffaa kovinkaan tarkkaa (pitäisi ehkä katsoa uudestaan), mutta muistaakseni ihmisten tuotanto-olosuhteista aiheutuvaa kauhua lievennettiin tuottamalla näille keino-todellisuutta.
Tosielämässä mikään ei lievennä sitä kauhua ja niitä hirveyksiä, joita kokevat esimerkiksi broilerit ahdettuna ikkunattomaan varastoon, ainoana tarkoituksenaan kasvattaa lihaa, joita myöhemmin myydään siisteissä muovikelmutetuissa pakkauksissa ahneille ihmisille.
"Me emme voi vedota tietämättömyyteemme, me olemme vain välinpitämättömiä. Nykyisin elävät ihmiset ovat niitä sukupolvia, jotka tietävät asian paremmin. Me joudumme ja toisaalta myös saamme elää aikana, kun tehotuotantoa on alettu arvostella julkisesti. Me olemme niitä, joilta tullaan oikeutetusti kysymään: Mitä te teitte saatuanne tietää totuuden eläinten syömisestä?" (Safran Foer 2009, s. 303)
- M.