torstai 31. joulukuuta 2015

Kirjapiiri on kokoontunut!

Ihmeellistä mutta totta, kokoonnuimme keskustelemaan joulutohinoiden ohessa viimeisimmästä tokipiiri-kirjasta ja yleisemminkin kirjoittamisesta ja ainakin minua vaivanneesta motivaation puutteesta.




Totesimme melko yksimielisesti, että lukuunottamatta muutamia yksittäisiä ärtymyksen aiheita, Villi vaellus oli mukaansatempaava parhaimpia kirjoja, mitä olemme kirjapiirissämme lukeneet. Tähtiä kirja sai neljä ja puoli. Se oli hyvä ja hyvin kirjoitettu, itsekin luin sen jo useampaan otteeseen.



Blogiin saatamme jotain kirjoitella, lähinnä ehkä keräämme yhteenvedot vain varsinaisista kokouksista, tai ehkä laitamme kuvan tyylin "luin kirjan". En tiijä, mitä keksitään.

Seuraava kirja, johon yhdessä sukellamme, on E:n valitsema Stephen Kingin Tervetuloa Joylandiin. Itse olin ennen King-fani, kunnes äijä meni ja pilasi koko Musta torni- saagan kammottavilla jatko-osillaan ja vielä kirjoitti uudelleen ne kolme ensimmäistä kirjaa. Surkeasti. I'm very disappointed in you, mr King. Ehkä kuitenkin traumoistani huolimatta annan tälle kirjalle mahdollisuuden.

Kuvat kesältä 2015 Pyhä-Häkistä.


Kirjurina T


sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Tie vain jatkui jatkumistaan

Nyt siis luvatusti hieman ajatuksia kirjasta Villi vaellus. Sain kirjan luettavaksi T:ltä jokunen viikko sitten. Ensimmäinen sana mikä tulee tästä mieleen: mukaansatempaiseva :D. T toivoi kirjan tuovan lievitystä pahimpaan vaelluskuumeeseen, mutta ainakin minulla se vaikutti nimenomaan päinvastoin.

Kirja kertoo Cheryl Strayedin vaellusmatkasta PCT:llä, Pacific Crest Trailillä, joka ulottuu Meksikon rajalta Kanadan rajalle. Cherylin elämä on sirpaleina, takana monia vastoinkäymisiä ja menetyksiä. Saadakseen elämänsä, ja itsensä, jälleen kasaan, hän lähtee yksin sadan päivän vaellukselle. Pian hän kuitenkin huomaa aliarvioineensa matkan fyysisen rasituksen. Kirja kuvaa kaunistelematta hiertymiä, irtoilevia varpaankynsiä ja pelon hetkiä. Hetkiä, jolloin tekisi mieli antaa periksi ja jättää vaellus kesken. Mutta jostain löytyy aina sitkeyttä jatkaa eteenpäin.


        Katsoin pohjoiseen, sillan suuntaan, ja pelkkä ajatus siitä valoi minuun uskoa. Katsoin etelään, mistä olin tullut, villiin ja kesyttömään maahan, joka oli koulinut ja korventanut minua, ja mietin vaihtoehtojani. Tiesin, että oli vain yksi. Aina vain yksi.
       Jatkaa kävelemistä.

Kirja ei ole kuitenkaan pelkästään matkakertomus. Cheryl kuvaa siinä myös menneisyyttään, kaikkea sitä, mikä lopulta sai hänet lähtemään tälle matkalle. Kirja onkin paikoin hyvin koskettava. Päällimmäisenä kirjasta jää kuitenkin mieleen hyvin optimistinen ja innostava tunne.

-E.

torstai 17. syyskuuta 2015

Back to business!

M alkaa taas päästä kärryille, eli Villi vaellus -kirja on tilattu! Käsittääkseni T on kirjan jo lukenut (muttei vielä blogannut) ja E taitaa olla yhtä saamaton kuin M...

Mutta seuratkaa hei meitä bloglovinissa, jos joskus vaikka taas oikein innostutaan laittamaan tekstiä tulemaan :)

Follow our blog with Bloglovin

Syysterkuin
M

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Juttua mutseilusta

Tokipiiriläiset kokoontuivat äitinsä luona jo tuossa maaliskuun puolella, mutta allekirjoittanut M on jotenkin ollut vaihteeksi taas hyvin saamaton kaikkien asioiden suhteen. Kiireinen mahan kasvatuksessa!

"Nyt on tosi kyseessä: paluu sairaalasta kotiin vastasyntyneen lapsen kanssa. Minä, mies ja puolimetrinen kääpiö. Miten tästä selvitään? Pysyykö se hengissä? Mistä tiedän, että se on kakannut? Mitä jos se ei halua syödä? Onko tässä äänenvaimenninta tai mute-nappulaa? Kenelle voi soittaa? Pelkoni osoittautuivat turhiksi. Koska ajatus ei kulje, paniikkitilan lietsominen ei onnistu." Vuoden mutsi, s. 124

"Vuoden mutsi" sai tähtiä yhteensä 4, joten se oli yllättävänkin pidetty. Kirjan "missio on ilahduttaa ja tsempata äitiä matkalla kahdesta viivasta yhteen kynttilään". E tosin totesi, että tämä kirja ei kyllä saa vauvakuumetta aikaiseksi. T oli ennakkoon arvellut, että kirja voisi olla tyhmä, mutta paljastui lukiessa ihmeen hauskaksi.

M piti siitä, että kirjasta oli turha hehkutus kaukana, mutta siinä oli mukana myös järkijuttuja ja neuvoja. Tosin tietoiskut eivät aina niin selkeästi erottuneet ironian seasta.

T piti kirjan vertaistuesta *tähän hekottelua*, ja arvioi kirjan hyödylliseksi ekaa odottavalle. Ja yllättävän monesta asiasta voi kirjan mukaan ärsyyntyä!

M siirtyy tästä täyttämään kirjan osiota "Hyvä luoja että pänni raskaana", avautumiselle on varattu (vain) 1/3 sivua...

Kirjan tekijöiden blogit:
http://www.projectmama.info/
http://www.salamatkustaja.com/

M



sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Villi vaellus

Koska kaikki tokipiiriläiset ovat jo lukeneet Vuoden mutsin ja kokoustuksetkin on pidetty, julkistan seuraavan kirjan, joka on Cheryl Strayedin Villi vaellus.

"Lukuisien vastoinkäymisten jälkeen 22-vuotias Cheryl päättää kävellä Meksikon rajalta Kanadan rajalle ulottuvaa vaellusreittiä sadan päivän ajan seuranaan vain hirviömäisiin mittoihin paisunut rinkkansa. Kuvitelmat sielukkaasta itsensä etsimisestä ja meditatiivisen eteerisistä iltahetkistä vaihtuvat lihaskipuun, hiertymiin ja kovaan fyysiseen väsymykseen."

Vaikka en itse ole koskaan käynyt vaeltamassa, olen ainakin sisäisesti mehtäläinen. Nautin kuljeskelusta luonnossa ja teemmekin lasten kanssa usein pieniä ja välillä vähän isompiakin metsäretkiä. Koska toistaiseksi tiedossa ei ole mitään pidempiä reissuja, toivon että tämä kirja toisi hieman lievitystä pahimpaan vaelluskuumeeseen.


T

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Vuoden mutsi

Saatoin suhtautua hieman epäilevästi, kun M julkisti valintansa, Vuoden mutsi, seuraavaksi kirjapiirin kirjaksi.

Onneksi kirja osoittautuikin oikein hauskaksi lukukokemukseksi ja toi varsin elävästi mieleen asioita odotus- ja vauva-ajoilta. Melkein harmittaa, että itselläni ei ollut vastaavaa vertaistukipläjäystä varsinkin esikoista odottaessani. Kirjasta olisi myös löytynyt hyviä vastauksia niille päivittelijöille, jotka kauhistelivat "raskausmasuni" kokoa toista lasta odottaessani.

Kirja oli miellyttävän kevyesti ja helppolukuisesti pilke silmäkulmassa kirjoitettu, vaikka mukana oli myös ihan "oikeaa" asiaa. Saatoin lukiessani nauraa ääneen useammankin kerran, mikä on kohtalaisen harvinaista tietokirjaa luettaessa. Ehkä parasta kirjassa kuitenkin on se, että sitä lukiessa tajuaa, että on ihan OK olla keskinkertainen äiti, niin kaikki muutkin on.

Ja vielä lopuksi:

"Älä yritä lohduttaa synnytystuskissa äheltävää naista muistuttamalla, että miehet joutuvat käymään armeijan. Heti kun armeijassa pissitään sinko, voit käyttää tätä vertausta."

T

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kissaihmisten kokous

Tokipiiriläiset kokoontuivat 15.2.2015 höpisemään viimeisimmästä kirjasta Katukatti Bob.
Piiriläisten keskuudessa vallitsi melkolailla konsensus siitä, että kyseessä oli helppolukuinen ja miellyttävä kertomus, joka sopii lähes kelle tahansa. T:n sanoin: ehkä ainoa, jolle tätä kirjaa ei voi suositella on joku kyyninen kissanvihaaja.

Epätyypillisesti M olisi tällä kertaa kaivannut kirjaan hieman lisää syvyyttä, esimerkiksi Jamesin huumeriippuvuuteen ja siitä vieroittumiseen liittyen.

Kaikkiaan kirja sai kuitenkin melko mainiot arviot piiriläisiltä, tähtiä kaikkiaan 4.

-E

perjantai 13. helmikuuta 2015

Kissoja ja ihmisiä

Valitsin luettavaksi kirjan Katukatti Bob, koska se vaikutti niin sympaattiselta. Ensivaikutelma osui melko nappiin. Omaelämäkerrallinen teos kuvaa, kuinka James Bowen ja Bob-kissa kohtaavat toisensa ja kuinka heistä muodostuu erottamaton parivaljakko.


Kissaakin kiinnostaa

Kirjan näennäisestä kepeydestä huolimatta, siinä käsitellään myös yllättävän raskaita aiheita, kuten kodittomuutta, huumeriippuvuutta ja lähimmäisenkaipuuta. Aina lähimmäisen ei tarvitse olla toinen ihminen. Riittää, että vierellä on joku, jolle olet tärkeä.

Kirjaa lukiessa tuli myös mieleen se, miten kissoja monesti pidetään itsenäisinä erakoina ja oman tiensä kulkijoina. Luulen, että tällaisen harhaluulon vallassa olevalla ihmisellä ei ole koskaan ollut yhtään läheistä kissaystävää.

-E

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Katteilua

Kirjoittaessani tätä sylissäni kehrää harmaavalkoinen ex-katukatti. Kissi ilmestyi elämäämme muutama vuosi sitten rähjäisenä ja hieman huonokuntoisena, mutta kertakaikkisen hurmaavana. Perheeseemme kuuluu myös hömelö maatiaiskissa Viiru, joka saattaa kuvitella olevansa ihminen. On vaikeaa, ellei jopa mahdotonta ajatella elämää ilman ihastuttavaa kissakaksikkoamme. Vaikka kissojen usein väitetään kiintyvän enemmän paikkaan kuin ihmisiin, olen täysin vakuuttunut siitä, että ihmisten ja kissojen ainutlaatuinen suhde muodostuu molemminpuolisesta palvonnasta.


Ainakin näin kissahöperön ihmisen näkökulmasta Katukatti Bob oli hurmaava ja ilahduttava kirja. Persoonallisen katukatin ja entisen huumeidenkäyttäjän ystävyydestä ja elämästä kertova tositarina ihastutti ja ehkä välillä hieman liikutti olematta kuitenkaan missään vaiheessa siirappinen.

"Voi että, mikä söpöläinen", hän sanoi, seisahtui ja kyyristyi silittämään Bobia. Hän hädin tuskin vilkaisi minuun eikä heittänyt rahaa kitarakoteloon, mutta se ei haitannut yhtään. Aloin todella nauttia siitä, kuinka vaivattomasti Bob osasi piristää ihmisten päivää. Bob oli kaunis eläin, täysin kiistattomasti. Mutta se ei ollut ainoa syy. Bobissa oli jotain muutakin: sen persoonallisuus herätti huomiota. Ihmiset vaistosivat, että siinä oli jotain erityistä."


T

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Raskaana olevan sivuhorinoita

Haluan ehdottomasti esitellä T:tä saamani neuleohjekirjan sekä tehdä pienen maininnan tuosta valitsemastani Vuoden mutsista.

Aloitan Vuoden mutsista. Minusta, mistä mitään tietämättömästä, kirjassa on ihan asiajuttuja(kin), verhottuna jonkilaiseen sarkastiseen "päin p:tä menee kuitenkin"-huumoriin. Toisen kirjan tekijän raskausviikkoselitystä peilaan joka viikko omaan tilanteeseeni, ja vaaleanpunaisen hattaran sijaan kyseinen viikkoselitys on ollut hyvin lähellä totuutta.

Kannattaa lukea, oli sitten itse tai joku tuttavapiiristä raskaana:  http://www.projectmama.info/2013/01/raskausviikot-explained.html

Ja sitten itse sivuhorinaan. T:ltä sain siis joululahjaksi Sari Savikon toimittaman "Pienten pukimet"-kirjan. Siinä on "nostalgisia neuleohjeita vauvoille ja taaperoille". Aivan ihana kirja! On myssyä, nuttua, mekkoa ja sukkaa, kaikki vuosilta 1930-1950. Ohjeet näyttävät selkeiltä, ja ne kuvat! Pieniä vauvoja ja taaperoita ei (ainakaan nyt raskausviikolla 25) voi huokailematta katsoa!

Ensimmäinen raskaana tekemäni vauvaneule on nyt siis kyseisestä kirjasta. Ihastuin luumunväriseen lankaan, ja tällaiseen ylipolvensukka-ohjeeseen:


Ohje on vuodelta 1945, ja lankana on käytetty merinovillaa.

Oma (vielä keskeneräinen versioni) kyseisestä ohjeesta:


Neulomisesta tulee hyvä mieli. Ja hyvillä mielin on mukava olla raskaana.

- M

maanantai 5. tammikuuta 2015

Elämäni kissa(t)

"Olin hieman kiusaantunut. Kissat eivät pysty tietenkään vastustamaan kissanminttua. Olin lukenut kaikenlaisia juttuja siitä, miten kissat voivat mennä jopa sekaisin, jos ne tulevat siitä riippuvaiseksi. Meillä oli jo riittävän vaikeaa, kun minä yritin epätoivoisesti päästä kuiville. En halunnut, että myös Bob tulisi riippuvaiseksi."


Katukatti Bob oli oikein osuvaa joulunajan lukemista. Huumeriippuvuudesta pois ponnisteleva mies, jolla ei mene oikein hyvin, ottaa luokseen tappelutaitoisen katukatin, ja yhdessä heistä tulee paljon enemmän kuin osiensa summa. Ja taivaan kiitos, kirjaa lukiessa ei tarvinnut (juurikaan) itkeä!

Kirjassa inhimillistetään eläintä (kissaa) reippaalla kädellä. Minua se ei haittaa, sillä inhimillistän omia kissojanikin päivittäin. Kashmir, meidän vanhin kissamme, alkaa olla nykyisin vähän kuin höperö isoisä. Sofia, kaunokaisemme, on oikea hieno leidi. Kitti, ikuinen pentu, rakastaa äiti-Sofiaa ja pitää ihmisiä lähinnä vain palvelusväkenä.

Kissat voivat tuoda ja tuovatkin suhteeseensa ihmisten kanssa jotain lisää. Niitä ei voi käskeä (vaikkakin joskus ne jopa tottelevatkin), ne ovat sellaisia kuin ovat, ja jokaisessa niissä on sisäänrakennettuna jotakin ihme taituruutta, jolla ne kietovat ihmiset pehmeiden mutta teräväkyntisten pikkutassujensa ympäri, ja tuovat samalla suhteeseen jotain ainutlaatuista.

Sovimme viime tapaamisessa, että koska kaikki ovat jo Bobin lukeneet, niin voin julkistaa ja paljastaa seuraavan kirjan. Valitsin, tilastani johtuen, Vuoden mutsin - "oppaan keskinkertaiseen äitiyteen". T epäili niinsanotun huumorikirjallisuuden yhteensopivuutta tokipiiriläisten kirjalliseen makuun... Se jää nähtäväksi!

- M.