maanantai 20. toukokuuta 2013

Paikka vapaana


Tunnustan, kuulun niihin harvoihin, jotka eivät koskaan ole oikein päässeet sisälle Harry Pottereihin. Kirjat - blaah, leffat - blaah. Kun siis E viime kokouksessamme keittiön pöydän ääressä paljasti seuraavan kirjan, J.K.Rowlingin aikuistenkirjan Paikka vapaana, ensimmäinen ajatukseni oli pitkä blaaaaaah.

Kuitenkin, kun kirja päättyi, itkin. Se onnistui sittenkin koskettamaan, syvältä.

Alku ei tosin vaikuttanut lupaavalta. Liikaa ihmisiä, joita ei hetken lukutauon jälkeen enää osannut yhdistää oikeaan puolisoon ja oikeaan heikkouteen. Olisi melkein pitänyt piirtää kartta. "Kaiken kieltävä Shirley on lihavan Howardin kanssa, ja heidän poikansa on tärkeilevä asianajaja Miles, joka on nuoruttaan haikailevan Samanthan kanssa". Tarina kuitenkin imaisi oikeasti mukaansa, ja ihmisistä alkoi välittää. Kokeilevat, tyhmät teinit; aikuiset, jotka katselevat maailmaa omien silmälasiensa läpi; vanhemmuuden vaikeudet ja kontaktipinnan vähäisyys äidin/isän ja lapsen välillä.

Tässä lukukokemuksessa American Beauty kohtasi ihmisiä liiankin tarkasti kuvailevan L.M.Montgomeryn Runotyttö-Emilian. (Yhdessä Runotyttö-kirjoista Emilia antaa vahingossa opettajalleen muistikirjan, johon on kuvaillut ivallisesti mutta terävän osuvasti ympärillään olevia ihmisiä. En enää muista tarkkaan miten juttu meni, mutta muistaakseni opettaja totesi Emilialle, että haluaako hän kirjoituksillaan parantaa tai satuttaa...)

Tarvitaanko mätäpaiseen tarkkaa kuvailua, vai olisiko se vain parempi peittää kukkasin ja uskoa että sitä ei ole?

Sivumennen sanottuna, katsoin aiemmin lukemamme Piin elämän elokuvana. Viimeinkin ymmärsin vähän paremmin kirjan loppuratkaisun, ja erityisesti sen uskonnollisen viittauksen! Asia pysyy samana, vaikka se kuvailtaisiin tiikerinä pelastusveneessä.

M.

PS. Paikka vapaana -kirjan lukeneet tietävät, milloin tämä biisi soi:


perjantai 10. toukokuuta 2013

Ei ihan harrypotter

En tarkalleen ottaen tiedä, mitä odotin aloittaessani Paikka vapaana -kirjan eilessä iltana. Tarkoitus oli vähäsen aloittaa kirjaa, vähän niinkun odotellessa. Ajattelin jotain harrypotter-emmerdalea, vähän kuivakkaa brittihuumoria ehkä. Sivujen virratessa tunsin melkein tyrmistyväni. Teksti oli tylyn purevaa ja osoitti aivan uskomattoman terävää havainnointikykyä sekä ihmistuntemusta.

Luin kirjaa silmät ristissä puoli kahteen asti yöllä ja aamulla heräsin varta vasten aikaseen, että saan lukea sen loppuun ennen kuin lapset heräävät. En olisi ehkä uskonut, että kirja, joka käsittelee pikkukaupungin paikallispolitiikkaa voi olla näin vaikuttava. Aivan hemmetin vaikuttava. Tää olis sanaton.

T

torstai 9. toukokuuta 2013

Rapinaa, massutusta ja kirjapiiristelyä

Meijän kirjapiiristelyt osuvat kivasti aina jonkinlaisiin juhlimishetkiin, joten tälläkin kertaa tarjolla oli ihania herkutuksia. Rapinan ja massutuksen keskeltä onnistuimme keskustelemaan myös itse kirjasta, Mathias Malzieun Sydämen mekaniikasta.

Kaikkien mielestä kirja oli yllättävän hyvä ja mukavan outo. Parhautta olivat hienot sivuhenkilöt, kuten vaikka se ainoa juoppo, joka selvisi maailman kylmimmästä yöstä. Kerronta oli oikein visuaalista ja oli kivaa, että kirja lunasti odotukset, joita kaunis kansi herätti :) Tämä on myös ihana kirja omistaa (M ja T ehtivät jo ostaa kirjan itselleen), voi aina "makustella" hienoimpia kohtia.



Olimme yhtä mieltä siitä, että vaikka tarina oli aika surullinen ja haikea, tuli sen lukemisesta silti hyvä mieli.

Tähtiä: 


**** ja 3/4 (elikkä neljä ja kolme neljäsosaa)


Seuraava kirja on E:n valkkaama J.K. Rowlingin Paikka vapaana. T ja E tykkäsivät kovasti harrypottereista ja odottavat kirjan lukemista, kun taas M oli hieman epäilevämmällä kannalla. Jäämme jännittyneenä odottamaan kuinka kirjan käy.

T

Facebookkausta

Kehittelimme (tai lähinnä M kehitteli) huviksemme myös Facebookiin sivun. Mukava harrastus tämä kirjapiireily ja sen liitännäiset :)

Tokipiiri.blogspot.com -Facebook sivu

M.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

"Haluan rakkautta kirkkaassa päivänvalossa"

Malzieun Sydämen mekaniikka on oikein viehättävä tapaus, joka ilahduttaa erityisesti runsaalla kuvakielellään. Vai mitä mieltä olette tästä;
"Muutaman kuukauden ajan rakkautemme on koko ajan kasvanut. Se ei voi enää elää pelkällä yön rintamaidolla. Tuokaa aurinkoa ja tuulta, tarvitsemme kalsiumia luustoa ja rankaa varten. Haluan antaa romanttisen lepakon naamioni pudota. Haluan rakkautta kirkkaassa päivänvalossa."
Tarinan päähenkilö on Jack, jolle paikataan sydämeen käkikello. Se sitten tikittää ja kukkuu mitä epäsopivampina hetkinä, hänen etsiessään rakastettuaan ja rakastuttuaan.

Tarina ei ole niin traaginen kuin olisin kuvitellut, ja toisaalta kuitenkin traagisempi. Traagisinta oikeastaan onkin se, kun arki ja totuudet pääsevät kiinni haaveisiin ja unelmiin ja siihen vaaleanpunaiseen läkähdyttävään rakkauden tunteeseen.

Tykkäsin!

M.

Sydämen mekaniikkaa ja roseviiniä parvekkeella