lauantai 24. syyskuuta 2011

Juttua possuista ja koulusta

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten ole juurikaan edennyt valitsemani Eläinten syömisestä -kirjan kanssa.


Kumpaa tekstiä sinun olisi helpompi lukea?

Vaihtoehto 1 (kuvassa vasemmalla): "Our expanded model also suggests that the effectiveness of varying media and message characteristics may depend on the purpose of the communication. As should be clear from our discussion above HR information is disseminated for a variety of different purposes." D.L. Stone, K.M. Lukaszewski (2009) An expanded model of the factors affecting the acceptance and effectiveness of electronic human resource management systems, Human resource management review 19, 134-143.

VS.

Vaihtoehto 2 (kuvassa oikealla): "Mätkäisemme ne vain olan takaa lattiaan ja viskaamme sivuun. Kun olet mätkinyt kymmenen, kaksitoista tai neljätoista possua, viet raadot tainnutustilaan ja heivaat ne raatokärryyn. Jos satut käymään uudestaan tainnutustilassa ja huomaat joidenkin jääneen henkiin, ne on mätkäistävä uudestaan lattiaan. Joskus on sattunut niinkin, että käväistessäni tainnutustilassa siellä on ryntäillyt joku possu silmä poskella yltä päältä veressä tai leuka murskana. "Ne sanovat sitä eutanasiaksi", kertoi työntekijän vaimo". Jonathan Safran Foer (2009) Eläinten syömisestä, 228.

Itselleni Foerin kirjan aiheuttama kylmä raivo on vain jotain, jota ei illalla juuri ennen nukkumaanmenoa halua saada aikaiseksi. Ennemmin lukaisee vaikka muutaman sivun puuduttavaa opintomateriaalia. Opintomateriaalia olen siis saanut kiitettävästi luettua tässä ajassa, kun olen pitänyt ainoina vaihtoehtoina yllämainitut...

Mutta kirjan tulen kyllä lukemaan loppuun.

- M

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Mikä meissä ihmisissä on oikein vikana?

"Tiedätkö, mistä syömäsi liha on peräisin? " Luin Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä -kirjan erittäin intensiivisesti kahdessa illassa.  Olen aina suhtautunut lihan syömiseeni ehkä vähän häpeillen, tuskin kenellekään on epäselvää se, että lihan tuotanto on äärettömän epäeettistä puuhaa. En vain ollut ikinä osannut kuvitella sitä valtavaa inhimillisen kärsimyksen määrää, jonka lihan tehotuotanto aiheuttaa.


 Kirja on erittäin hyvin kirjoitettu ja tapa, jolla kirjailija yhdistää omia kokemuksiaan tiukkaan, faktoihin perustuvaan reportaasiin, on vakuuttava. Tehomaatalouden päivittäiset kauheudet esitetään niin vastaansanomattoman selvästi, että kirjan luettuaan on täysin mahdotonta jatkaa sekasyöjän elämäänsä ja olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

 "Viime aikoina jalostetut broilerirotujen lihakset ja rasvakudokset kasvavat merkittävästi nopeammin kuin niiden luut, mikä aiheuttaa epämuodostumia ja sairauksia. 1-4 prosenttia linnuista kuolee kouristuksia aiheuttavaan ja äkkikuolemaan johtavaan oireyhtymään; tätä kuolinsyytä ei juurikaan esiinny muualla kuin tehotuotantolaitoksissa. Samaten tehotuotannon aiheuttama vesivatsa, jossa ruumiinonkalot täyttyvät nesteellä, tappaa jopa enemmän (maailmanlaajuisesti 5 prosenttia linnuista). Kolmella neljästä linnusta on jonkinlainen kävelyongelma, ja kaiken järjen mukaan ne kärsivät alituisista kivuista. Joka neljännellä on niin suuria ongelmia kävelyn kanssa, että ne kärsivät varmasti."
  Kirjassa kuvataan puistattavan tarkasti tehotuotantotilojen ja teurastamojen arkea; hitaasti kasvavat porsaat mätkitään kuoliaaksi betonilattiaan, teurastamossa lehmiä on elossa vielä nylkemisen aikana, KFC:n "Vuoden alihankkijan" työntekijät tallovat, potkivat, lyövät seinään lintuja ja repivät niiltä nokkia. Kaiken kaikkiaan kirjan luettuani tunsin ahdistusta ja valtavaa kollektiivista häpeää omasta ihmisyydestäni. Oikeasti, mikä meissä ihmisissä on vikana?

T

lauantai 3. syyskuuta 2011

Kirjastokäyntien auvoa

En ole edelleenkään saanut Eläinten syömisestä -kirjaa kirjastosta, ilmeisen suosittu kirja tuntuu olevan. Laitoin kuitenkin kirjan varaukseen, joten muutaman viikon kuluttua viimeistään tod.näk. pääsen aloittamaan.

Varsinaisesti halusin nyt kuitenkin hehkuttaa erittäin onnistunutta kirjastokäyntiä, jonka seurauksena onnistuin nappaamaan itselleni uutuushyllystä sekä Dmitri Gluhovskin Metro 2034n että Ali Shawn Tyttö joka muuttui lasiksi!!! Oi onnea! Lisäksi luulin jostain syystä, että Metro 2034 ilmestyy vasta lokakuussa, joten olin kiekaista ilosta, kun nappasin ko. kirjan itselleni :) Kyseessä on siis jatko-osa Metro 2033lle, josta sivuhorinoitsin jokunen aika sitten. Kirjassa kerrotaan ensimmäisessä osassa esiintyneestä salaperäisestä Hunterista. Luin kirjaa yhdeltä istumalta hieman yli puolenvälin, ja tykkään kovasti. 


 Tyttö joka muuttui lasiksi puolestaan kuulostaa ainakin ajatuksena kiehtovalta aikuisten sadulta; nuori valokuvaaja Midas Crook törmää joulukuisena iltapäivänä metsässä harhailevaan, hauraan oloiseen tyttöön, joka ontuu polulla kainalosauvoineen. Myöhemmin käy ilmi, että tytön jalat ovat paksua läpinäkyvää lasia. Lasittumisen syitä ei tunneta, eikä parannuskeinoa ole. Tunnustan, että äärettömän kaunis kansikuva oli osasyy kirjan lainaamiseen :)


 Lisäksi löysin vielä Tone Finnangerin Tildan tapaan -kirjan. Vaikka en itse mikään varsinainen tildailija olekaan, on kiva katsella, mitä kaikkea pientä sälää voisi ommella kotiin :)

 T, jonka kotona tuoksuu paperi ja painomuste