sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Nopeaa toimintaa

Kerrankin kävi tuuri kirjavalinnan kanssa, ja sain tuon Jaakko ja jättipersikka samantien käsiini eikä ajastakaan ollut pulaa. Siispä kirja on luettu (yhdeltä istumalta), mutta onneksi lainasin samalla myös toisen Dahlin kirjan, jota en ennen ole lukenut, eli Jali ja lasihissin. Eikä Roald Dahlin kanssa voi pettyä mitenkään!

Kuten T jo selitti kirja kertoo pienestä Jaakko-pojasta, joka joutuu kahden tätinsä, Luuviulu-tädin ja Löllö-tädin luo asumaan, sen jälkeen, kun eläintarhasta karannut sarvikuono syö hänen vanhempansa (itse luin vuoden 2009 painosta, johon on nähtävästi tehty uusi suomennos, joten tätien nimet ovat erilaiset kuin aiemmin). Pian pihalle kasvaa kuitenkin jättipersikka, jonka mukana Jaakko joutuu monenmoisiin seikkailuihin.

Välillä kirja on tavallaan kammottavakin, mutta Dahlin kirjoitustyylin omanlainen huumori hieman pehmentää tapahtumia. Esimerkiksi heti alussa, kun Jaakon vanhemmat joutuvat sarvikuonon kitaan, Dahl toteaa, että "Se oli tietenkin, kuten hyvin voit kuvitella, varsin ikävä kokemus niin mukaville vanhemmille. Mutta ajan mittaan se oli paljon ikävämpää Jaakolle kuin heille. Vanhempien huolet olivat ohi käden käänteessä. Heistä tuli kuolleita ja kuopattuja kolmessakymmenessäviidessä sekunnissa. Jaakko-polo oli sen sijaan elossa mitä suurimmassa määrin, ja yhtäkkiä hän tajusi olevansa yksin ja peloissaan suuressa kylmässä maailmassa." Ylipäätään kirjan alku oli varsin ankea ja kurja, aina siihen asti, kunnes Jaakko pääsee tädeistään eroon jättipersikan avulla (joka sekin kohtaus oli minusta hieman karmiva). Kenties tarkoitus on sanoa, että vaikka asiat tuntuisivat menevän miten huonosti, voi aina tapahtua jotakin aika merkillistä, joka johtaa ehkä johonkin erittäin merkilliseen, joka johtaa johonkin käsittämättömän merkilliseen sattumukseen.

Rommel ja Jättipersikka
Jaakko ja jättipersikka on myös siitä hauska kirja, että sen henkilöhahmoista tunnistaa monia itselle läheisiä ihmisiä, parhaana esimerkkinä mainittakoon Kastemato, joka murehtii kaikesta mahdollisesta ja aina maalaa piruja seinille.

"Miksi sinä näytät niin huolestuneelta, Kastemato?" Tuhatjalkainen kysyi. "Mikä vaivaa?"
"Minua vaivaa...", Kastemato vastasi, "Minua vaivaa... No, minua vaivaa se, ettei ole mitään vaivaa!"

-E.

Ps. Olenko minä taas seuraavana kirjavalintavuorossa vai miten se menee? :D Se Journalihan taisi olla Suuresta lammasseikkailusta seuraava.

torstai 28. lokakuuta 2010

Kokoontumisia

Pidimme pitkästä aikaa Tokipiirin kokouksen (taas vaihteeksi juhlien sivutapahtumana). Keskustelimme Suuren Lammasseikkailun herättämistä ajatuksista ja muutenkin tunnelmista kirjan lukemisen jälkeen. Itse sain kirjan luettavakseni vasta kokousta edeltävällä viikolla, joten en viitsinyt enää kirjoitella tänne erikseen mitään ennen kokousta.

Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että Murakami käyttää kirjassa kieltä uskomattoman hienosti ja taidokkaasti. Kirja on täynnä hauskoja ja mielenkiintoisia pohdintoja siitä sun tästä: välillä keskustellaan siitä, miten nimeämme asioita ja miten lokeroimme ihmisiä ilman niitä, ja välillä pohditaan donitsin reiän syvempää olemusta. Kirjasta teki erityisen virkistävän kaikki sellaiset pienet kohtaukset, jotka eivät oikeastaan liittyneet mitenkään mihinkään, kuten kun päähenkilö menee entiselle rannalle juomaan ja heittelemään tölkkejä tai kun hän tappaa aikaa hotellin baarissa ja leikkelee kynsiään.

Keskustelimme myös siitä, miten kirjaa lukiessa sen tapahtumista ja henkilöistä katoaa kaikki "japanilaisuus". Vaikka kirja selvästi sijoittuu Japaniin, on se kirjoitettu hyvin länsimaiseen tyyliin, ja välillä päähenkilöä on hyvin vaikea edes kuvitella japanilaiseksi.

Itse olen eri mieltä muiden kanssa lopun kökköydestä. Jotenkin loppu ilman mitään maailmaamullistavaa sopi mielestäni kirjan kokonaisuuteen, tosin kuva lammasmiehestä oli minustakin aivan turha ja harvinaisen pöljä. Emme yhdessäkään keksineet syytä moiselle. :D

Minä ja T olisimme antaneet kirjalle neljä tähteä, mutta M ei ollut aivan niin vaikuttunut, joten päädyimme hieman vähempään, siis:

****¯
Tarkoittaa 4 miinusta. :D Tapaus aasintamma taisi siis olla vain yksittäinen repsahdus.

-E.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Lampaasta persikkaan...

Näin kirjapiirin kokouksen aattona T julkistaa seuraavan kirjavalintansa, Roald Dahlin Jaakko ja Jättipersikka!

Jaakko ja Jättipersikka kertoo pienestä pojasta, joka on asunut kahden petomaisen tätinsä kanssa siitä päivästä lähtien, kun Lontoon eläintarhasta karannut suuri, vihainen sarvikuono söi hänen vanhempansa. Äkämä-täti ja Äimä-täti ovat todella kauheita. Heidän kanssaan Jaakko-paran elämä on pelkkää kärsimystä. Sitten tapahtuu jotakin hyvin erikoista - jotakin taianomaista joka muuttaa täysin Jaakon kurjan olemassaolon ja vie hänet mitä ihmeellisimmälle ja uskomattomimmalle matkalle!
Näin siis ainakin takakannen mukaan :)

Kyseessä on, kuten arvata saattaa, lasten/ nuortenkirja, mutta kyllä Dahlin teoksiin tutustuminen tekee hyvää varttuneemmille lukijoillekin. Dahlin tunnetumpiin kirjoihin kuuluu mm. Jali ja Suklaatehdas, joten edessä on vähintäänkin Lammasseikkailun veroinen omituinen lukuelämys!

T

torstai 21. lokakuuta 2010

Lammas selätetty

Suuresta lammasseikkailusta jäi hieman outo fiilis. Lopusta olen T:n kanssa täysin samaa mieltä - todellinen antikliimaksi! Ja siihen oli vielä piirretty kuva lammasmiehestä! Odotin loppuun jotain isoa pamausta (joka tavallaan tulikin), mutta sitten elämä vaan jatkui.

Minua viehätti kirjassa erityisesti sen nimettömät henkilöt. Päähenkilön nimeä ei kerrottu, hänen tyttöystävänsä oli vain nainen jolla oli suurenmoiset korvat. Päähenkilön vanha kissakin joutui elämään ilman nimeä, ennen kuin autonkuljettaja risti sen Savusilliksi.

"Juuri niin se on." Kuljettaja nyökkäili tyytyväisenä. "Miten olisi? Entä jos minä rätkäyttäisin pikku veijarille nimen?"
"Ei se minua haittaa. Mutta minkä nimen?"
"Sopisiko Savusilli? Tehän kohtelitte sitä kuin silliä."
"Ei hassumpi", minä sanoin.
"Huomaatteko nyt?" kuljettaja sanoi.
"Mitä mieltä sinä olet?" kysyin tyttöystävältäni.
"Ei hassumpaa", hän sanoi. "Aivan kuin olisi ollut näkemässä taivaan ja maan luomista."
"Tulkoon Savusilli", minä sanoin.
"Tänne, Savusilli", kuljettaja sanoi ja otti kissan syliinsä. Kissa pelästyi, puraisi kuljettajaa peukaloon ja sitten pieraisi.

- M.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Määkii (eli minä myös)

Tuo Suuri Lammasseikkailu on senlaatuinen kirja, että sen lukemiseen pitäisi syventyä ja sitä lukea aina pitkähkö pätkä kerrallaan. Nyt kun mielenkiinto ei ole pysynyt yllä / ei ole ollut aikaa lukea kuin jokunen sivu kerrallaan, niin kirjasta ei saa sitä parasta antia irti (mistäpä kirjasta silti tuolla menetelmällä saisikaan). Parasta kirjassa, kun noin puolivälissä olen, on sen tunnelmapläjäykset. Se, miten juodaan kahvia suurkaupungin keittiössä, johon tulee auringonpaisteen kajo tai miten istutaan ahdistavassa odotushuoneessa - sen oikein tuntee. Koitan nyt kovasti saada tuon viimeisteltyä ennen tapaamista...


Ihan pihalla Journalin kanssa

Wreck this journalista; E ystävällisesti lähetti sen postissa, ja olen viettänyt sen kanssa mukavia hetkiä. Suoraan sanottuna vaan alkaa harmittaa, kun lopputuotokseni eivät ole olleet mitään suurta taidetta. Ok, tämän kirjan tehtävien pitäisi olla prosessi ja lopputuotos toisarvoinen, mutta jotenkin itselle ei riitä, että tekeminen on kivaa, vaan myös lopputuloksen pitäisi olla nautittava. (Olisiko tässä vaiheessa aika hyväksyä oma epätäydellisyys?)



- M.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Mää.

Jospas sitten jatkaisin vielä hitusen tuosta Suuresta Lammasseikkailusta, kun luin sen kuiteskin loppuun jo samana iltana kun olin tuon edellisen tekstini kirjoitellut. Harmittaa myöntää, mutta kirjan loppu oli vähän pönttö. Tai oikeastaan paljonkin. Oikein ärsyttää, kun hyvä kirja piti pilata niin tyhmällä lopulla.

Muutoin kirja oli kyllä hyvä. En ihan täysin ymmärtänyt, että käsittelikö kirja modernin yhteiskunnan aiheuttamaa vieraantumisen ja ulkopuolisuuden tunnetta, vai mistä siinä oli kyse. Mukava sekoitus surrealismia ja (kuten jo mainittu) länsimaista postmodernismia. Tekee oikeastaan mieli lukea lisää Murakamin kirjoja.

T