sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!


Joulupäivän kokoontumisessa käsiteltiin 2 edellistä kirjaa - Piin elämä jäi vielä odottamaan vuoroaan, sillä allekirjoittaneella se on edelleen kesken. Myös Wreck This Journal odottaa vielä E:n panostusta.

Tie

Tie sai tokipiirin miettimään yhteiskuntajärjestelmää, ja sitä, mitä oikeasti tapahtuisi, jos kuvatun kaltainen tilanne tulisi. Kuka meistä oikeasti alkaisi syömään vauvoja?? Tietysti, jos USA:ssa mellakoidaan nykypäivänä jo silloin, kun sähköt katkeavat, niin tiedä mitä ne pöljäkkeet tekevät pahemmassa tilanteessa. Totesimme, että kirja ei ehkä pyrikään esittämään realistista tilannetta, vaan ennemminkin kertoo välinpitämättömyyden kulttuurista (kuten T asian ilmaisi). 

Tähtiä tie sai melkein täydet, *****- (miinuksen tullessa siitä, että M ei ollut aivan niin vakuuttunut kirjan erinomaisuudesta kuin toiset). Joka tapauksessa kaikki pitivät kirjan lakonisuudesta, ja kaikki olivat olleet kovasti kirjan lumoissa sitä lukiessaan.

Eläinten syömisestä

Keskustelimme siitä, kuinka paljon Eläinten syömisestä on ns. tietokirja, ja totesimme, että vaikka faktat vaikuttavatkin oikeilta ja tarkistetuilta, se kuitenkin menee enemmän "propagandan" puolelle. Se ei yritäkään olla objektiivinen kuvaus, vaan on kirjoitettu voimakkaasti kirjailijan omasta henkilökohtaisesta näkökulmasta (kokkaavine isoäitineen ja amerikkalaisine ruokaperinteineen). E piti kirjaa hieman epäuskottavana. Kokonaisuutena kirja uppoaa varmasti hyvin USAlaiseen kohdeyleisöönsä. Kaikki olimme vahvasti sitä mieltä, että eläinten asema ei nykyisessä tehotuotantoyhteiskunnassa ole häävi, ja että on hyvä, että asiasta keskustellaan. Kun ihmiset alkavat muuttaa tietoisesti kulutusvalintojaan, sillä on yllättävän suuri vaikutus. USA:an verrattuna Suomen ongelmat ovat vielä ehkä pienempiä, mutta se, että asiat jossain muualla ovat huonommin kuin meillä, ei tarkoita, että meillä asiat ovat hyvin.

Tähtiä Eläinten syömiselle annettiin ***+. Kirja ei ehkä hyödyntänyt täysin kaikkea sitä potentiaalia, mitä aihealue olisi voinut tarjota.

Seuraava kirja

E julkisti seuraavan kirjan, Joe Hillin Sarvet. Joe Hill on Stephen Kingin poika, jonka edellinen kirja Sydämen muotoinen rasia oli E:n ja T:n mukaan "Stephen Kingin alkutuotannon tyylistä, mutta inhimillisemmällä otteella". Pelottavia hetkiä siis tiedossa!
 
- M

torstai 22. joulukuuta 2011

Elämää, Piin ja meidän

Tokipiiriläisillä on ollut kiireitä. Opiskeluja, töitä, perhettä, ystäviä, elämää... Mutta ehkäpä mahdollisesti pitkäpiimäinen ja toivottavasti tasainen vuoden alkupuolisko saa taas tämänkin blogin heräämään...

Hain viimein Yann Martelin Piin elämän kirjastosta. Tarkoitus oli lukea tämä joulun kokoontumista varten (mihin aikaa onkin huimat 2 päivää). Se on tarinan jatkosta kiinni, ehdinkö. Luettuani ensimmäiset 36 sivua voin todeta, että jos tämä ei olisi Tokipiirin Virallinen Kirja, niin kesken jäisi.

Tarinankerronnassa on epäilyttävä rakenne, jossa on tajunnanvirtamaisia piirteitä. Lisäksi suomentaja tekee koko ajan ärsyttäviä kielioppivirheitä.

Luin juuri noin 6 sivua todisteluja siitä, miksi eläimet pitäisi sulkea häkkiin, enkä löytänyt siitä lainkaan niin symbolisia merkityksiä kuin T. Ok, omat sisäkissanikaan tuskin kokevat koskaan vapauden riemua ja siihen liittyviä loisia ja eloonjäämistaistelua, mutta en todellakaan voi sanoa, että villieläimelle on onni päästä eläintarhaan. Kuinka monessa eläintarhassa onkaan ongelmia eläinten hoitamisessa? Turhautumista? Puolittain siivottuja häkkejä? Ruokana jotain jätettä ja ihmisten hälinä ympärillä? Ja ääritapauksessa jopa ihmisten maailman levottomuutta, joka saa ihmiset pakenemaan ja jättää eläimet kuolemaan nälkään, janoon ja omaan saastaansa.

Sympatiani eivät ole tällä hetkellä puolellasi, Piscine Molitor Patel eli Pii.

- M.