Tokipiiriläisillä on ollut kiireitä. Opiskeluja, töitä, perhettä, ystäviä, elämää... Mutta ehkäpä mahdollisesti pitkäpiimäinen ja toivottavasti tasainen vuoden alkupuolisko saa taas tämänkin blogin heräämään...
Hain viimein Yann Martelin Piin elämän kirjastosta. Tarkoitus oli lukea tämä joulun kokoontumista varten (mihin aikaa onkin huimat 2 päivää). Se on tarinan jatkosta kiinni, ehdinkö. Luettuani ensimmäiset 36 sivua voin todeta, että jos tämä ei olisi Tokipiirin Virallinen Kirja, niin kesken jäisi.
Tarinankerronnassa on epäilyttävä rakenne, jossa on tajunnanvirtamaisia piirteitä. Lisäksi suomentaja tekee koko ajan ärsyttäviä kielioppivirheitä.
Luin juuri noin 6 sivua todisteluja siitä, miksi eläimet pitäisi sulkea häkkiin, enkä löytänyt siitä lainkaan niin symbolisia merkityksiä kuin T. Ok, omat sisäkissanikaan tuskin kokevat koskaan vapauden riemua ja siihen liittyviä loisia ja eloonjäämistaistelua, mutta en todellakaan voi sanoa, että villieläimelle on onni päästä eläintarhaan. Kuinka monessa eläintarhassa onkaan ongelmia eläinten hoitamisessa? Turhautumista? Puolittain siivottuja häkkejä? Ruokana jotain jätettä ja ihmisten hälinä ympärillä? Ja ääritapauksessa jopa ihmisten maailman levottomuutta, joka saa ihmiset pakenemaan ja jättää eläimet kuolemaan nälkään, janoon ja omaan saastaansa.
Sympatiani eivät ole tällä hetkellä puolellasi, Piscine Molitor Patel eli Pii.
- M.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti