Antti Tuomaisen Parantajaa kohtaan oli itselläni suurehkot odotukset. Dystopia sekä kirjallisuudessa että elokuvissa saa minut yleensä innostumaan. Ja dystopiaa kotoisessa Helsingissä! Espoolainen ei voinut olla hykertelemättä.
Tylysti on todettava, että odotukseni eivät täyttyneet. Dystopiaa oli kyllä tarjolla, mutta kovin arkisesti; kerrostaloja oli hylätty ja väkivalta lisääntynyt. Parantaja oli mielestäni kokonaisuudessaan skandinaavisen pelkistetty, ja siten varsin suomalainen tapaus. Pelkistys ei kuitenkaan yltänyt aiemmin Tokipiiri-kirjana luetun Tien tasolle, vaan jäi seilaamaan jonnekin simppelille maitopurkki ja makkaraa -osastolle (joka sekin on ihan tärkeä osasto; kirja tarjoili mm. uskoa parisuhteeseen). Loppuratkaisukin oli mielestäni jotenkin helppo, eikä herättänyt mitään kummempaa ahaa- tai muutakaan elämystä.
Mutta siitä pidin, että tarinassa kaikki rikkaat pakenivat Norjaan. Olimme nimittäin juuri kirjan lukemisen aikoihin E:n kanssa Norjan reissulla, ja kirja siirtyikin eteenpäin luettavaksi Geirangerilla vesiputouksen äärellä.
- M
Kolme erilaista sisarusta. Yksi yhteinen intohimo. KIRJAT. Metafyysisiä pohdintoja, mageita henkilöhahmoja ja pikanttia keskustelua. Aiheesta ja aiheen vierestä.
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Puutarhurointia ja dystopiaa
Olen hitusen myöhässä kirjoituksineni, mutta ei liene ensimmäinen kerta. M ehti jo kirjoitella meijän kokoustamisestakin, mutta kirjoittelenpa silti vielä jotain pientä.
Sunnuntaivuosi puutarhassa tosiaan oli kiva kirja luettavaksi. Itse en lukeudu viherpeukaloiden joukkoon, vaikka kovasti yritänkin omalla takapihallani touhuta ja möyriä. Oli kiinnostavaa huomata, kuinka antaumuksella ja suunnitelmallisesti puutarhaa voi hoitaa. Ehkä minäkin joskus vielä teen oikein kunnollisen puutarhasuunnitelman...
Seuraava kirja on Antti Tuomaisen Parantaja, Helsinkiin sijoittuva dystopinen dekkari (hihhih). Siis kuinka semmoisen kirjan muka voisi jättää valitsematta? Me piiriläiset olemme ehkä ennakkoluuloisia suomalaisen kirjallisuuden suhteen, joten toivokaamme, että tämä on se kirja, joka lopullisesti hälventää moiset ajatukset.
T
Sunnuntaivuosi puutarhassa tosiaan oli kiva kirja luettavaksi. Itse en lukeudu viherpeukaloiden joukkoon, vaikka kovasti yritänkin omalla takapihallani touhuta ja möyriä. Oli kiinnostavaa huomata, kuinka antaumuksella ja suunnitelmallisesti puutarhaa voi hoitaa. Ehkä minäkin joskus vielä teen oikein kunnollisen puutarhasuunnitelman...
Seuraava kirja on Antti Tuomaisen Parantaja, Helsinkiin sijoittuva dystopinen dekkari (hihhih). Siis kuinka semmoisen kirjan muka voisi jättää valitsematta? Me piiriläiset olemme ehkä ennakkoluuloisia suomalaisen kirjallisuuden suhteen, joten toivokaamme, että tämä on se kirja, joka lopullisesti hälventää moiset ajatukset.
T
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)