Hieman jälkijunassa kirjoittelen nyt Pienestä suklaapuodista. Kirja odotti lipaston päällä viikkokausia ennen kuin ehdin viimein viikonloppuna sitä lukemaan. Ja luinkin kirjan sitten melkein yhdeltä istumalta. Onneksi löytyi kotoa sentään vähän suklaatakin lukemista siivittämään!
Pieni suklaapuoti oli harvinaisen nautinnollinen lukukokemus. Kirjan tyyli oli hyvin kuvaileva ja teksti soljui eteenpäin aina yhtä taidokkaasti, tehden siitä miellyttävän ja nopean lukea. Tyylin keveyteen kätkeytyi kuitenkin monia koskettavia teemoja yksilön elämästä lapsuudesta vanhuuteen.
En oikeastaan osaa sanoa muuta kuin, että pidin kirjasta todella paljon.Ja että valitsin seuraavaksi luettavaksi Jeanette Wintersonin Majakanvartijan. Toivottavasti pääsen sen kimppuun hieman nopeammin. :)
-E.
torstai 31. maaliskuuta 2011
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Chocolat
Pieni suklaapuoti oli yksinkertaisesti melkoisen ihana kirja. Lueskelin sitä rauhassa viikonlopun ja nautiskelin samalla hitusen suklaata ja paljon vaniljavaahtokahvia ( kera kermaliköörin). Olin mielissäni siitä, että kirjan kieli oli ensiluokkaisen kuvailevaa ja soljuvaa, vaikka kyseessä olikin "kevyempää" kirjallisuutta edustava teos. Kirjassa ei varsinaisesti tapahdu paljoa, mutta tarinaan on kuitenkin sidottu vahvoja teemoja, esim. suvaitsevaisuudesta ja perheväkivallasta sekä vanhustenhuollosta (!).
Aiheesta tuli mieleen, että tämä on aikuisille suunnattu Maija Poppanen, jossa värikäs, hieman taianomainen nainen tulee kylään ja auttaa ihmisiä löytämään elämästään puuttuneen onnellisuuden. Kirjan henkilöistä oikeasti välittää, jopa niistä ärsyttävistä :) Kirjan surkuhupaisin hahmo on pappi Reynaud, joka luulee elämäniloa synniksi ja yrittää tehdä itsestään pyhemmän ihmisen paastoamalla. Hän samanaikaisesti tuntee hellyyttä laumaansa kohtaan ja kuitenkin ärsyyntyy sen jäsenten pikkusieluisuudesta.
T
Aiheesta tuli mieleen, että tämä on aikuisille suunnattu Maija Poppanen, jossa värikäs, hieman taianomainen nainen tulee kylään ja auttaa ihmisiä löytämään elämästään puuttuneen onnellisuuden. Kirjan henkilöistä oikeasti välittää, jopa niistä ärsyttävistä :) Kirjan surkuhupaisin hahmo on pappi Reynaud, joka luulee elämäniloa synniksi ja yrittää tehdä itsestään pyhemmän ihmisen paastoamalla. Hän samanaikaisesti tuntee hellyyttä laumaansa kohtaan ja kuitenkin ärsyyntyy sen jäsenten pikkusieluisuudesta.
Tunnen oloni typeräksi alttarin juurella kun kohotan katseeni Meidän Herraamme, kullattuun ja piinattuun - kultaus on tummunut kynttilöiden savusta ja tumma patina tekee Hänet viekkaan ja salaperäisen näköiseksi.Tykkäsin kovasti.
T
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Suklaapuodista
Palautin kirjan tänään kirjastoon (luettuani sen), joten täytyy varmaan kirjoittaa teoksesta samantien pieni yhteenveto, ennenkuin unohtuu.
Kuten jo totesinkin, teksti oli hyvin kuvailevaa. Kirjassa ei sinänsä tuntunut tapahtuvan paljon - mutta siinä oli paljon elementtejä. Kuvailu oli runsasta (ja ajoittain herkullista). Nainen tyttärineen asettui ranskalaiskylään, laittoi pystyyn pienen suklaapuodin vastustuksesta huolimatta, ja eleli kyläläisten kanssa, samalla kantaen mukanaan menneisyyttään kiertolaisena, ehkä jopa kidnapattuna sellaisena.
Suvaitsevaisuus/suvaitsemattomuus, muukalaisviha ja tiukka uskonnollisuus, höystettynä huumorilla, perheväkivallalla, vahvoilla henkilöhahmoilla, sukulaisuussiteillä ja herkullisella suklaalla. Siinä kirjan kantava sekoitus. Minä nautiskelin kyllä, vaikkakaan kirja ei noussut sieltä pienestä puodista kovinkaan suuriin sfääreihin.
E:n valitsemaa seuraavaa opusta odotellessa en malta olla paljastamatta jo sitä seuraavaa, omaa valintaani: Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad), joka siis kolumbialaisen Nobel-kirjailijan Gabriel García Márquezin romaani vuodelta 1967...
- M.
Kuten jo totesinkin, teksti oli hyvin kuvailevaa. Kirjassa ei sinänsä tuntunut tapahtuvan paljon - mutta siinä oli paljon elementtejä. Kuvailu oli runsasta (ja ajoittain herkullista). Nainen tyttärineen asettui ranskalaiskylään, laittoi pystyyn pienen suklaapuodin vastustuksesta huolimatta, ja eleli kyläläisten kanssa, samalla kantaen mukanaan menneisyyttään kiertolaisena, ehkä jopa kidnapattuna sellaisena.
Suvaitsevaisuus/suvaitsemattomuus, muukalaisviha ja tiukka uskonnollisuus, höystettynä huumorilla, perheväkivallalla, vahvoilla henkilöhahmoilla, sukulaisuussiteillä ja herkullisella suklaalla. Siinä kirjan kantava sekoitus. Minä nautiskelin kyllä, vaikkakaan kirja ei noussut sieltä pienestä puodista kovinkaan suuriin sfääreihin.
E:n valitsemaa seuraavaa opusta odotellessa en malta olla paljastamatta jo sitä seuraavaa, omaa valintaani: Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad), joka siis kolumbialaisen Nobel-kirjailijan Gabriel García Márquezin romaani vuodelta 1967...
- M.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Pieni suklaapuoti
Sain T:n valitseman kirjan kirjastosta, ja olen nyt hieman lukenut alkua. Ensivaikutelma on, että kieli on todella kuvailevaa ja värikästä. Väsyneet aivot eivät melkein pysy kuvailuissa perässä... Onneksi voin aina turvata mielikuviin kirjasta tehdystä leffasta, ja onneksi en muista, miten leffa päättyi.
"Lohikäärmeen pää pilven päällä, Rapunzel jolla oli villalangasta tehty peruukki, merenneito jonka pyrstö oli sellofaanista, piparkakkutalo joka oli pelkkää kuorrutusta ja kullattua pahvia, oviaukossa noita-aikka joka heilutteli ylettömän pitkiä vihreitä kynsiään hiljaiselle lapsikatraalle..."
- M.
 |
- M.
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Kirjapiireilyä länsirannikolla
 |
| Wrekattu "with left hand" ja samalla ohjeella tehty juustokakku taustalla |
Nuku!
Arvostelu: * * * * -
Kirjapiiritapaaminen alkoi nukahtamisongelmista kertovan Nuku!-kirjan puimisella. 1/3 piiriläisistä ei ollut koskaan kärsinyt uniongelmista, 1/3:lla oli ollut uniongelmia ja 1/3:lla ongelmia pikemminkin niin, että olisi kyllä nukuttanut mutta ei ehdi nukkua.
Kirjasta löydettiin myös ärsyttäviä piirteitä (etenkin se, että päähenkilöt vain hengailivat päivisin), vaikka se todettiinkin kokonaisuutena varsin hyväksi; sympaattisia ja monipuolisia henkilöhahmoja, outoja ajatuksia, oikeita keskusteluja, realistisuutta, onnellisia hetkiä.
Ennen päivänlaskua ei voi
Arvostelu: * * *
Alku ja loppu hyvät - kirja itsessään aika novellimainen. Jos siitä poistettaisiin kaikki lainaukset ja tietoiskut, ehkä jäljelle jäisikin pelkkä novelli..? Kirjoitustyylistä ei tykätty, teksti vilisee sivistyssanoja ja se todettiin muutenkin "tönköksi", muihin kirjapiirin kirjoihin verrattuna kirjasta löytyi vähemmän mukaansatempaavuutta. Myös kirjan (homo)eroottinen lataus oli piiriläisille liikaa.
Mielenkiintoisinta kirjassa on sen luontoon liittyvät kysymykset. Milloin "Nature strikes back"?
- kirjurina M.
Ai niin, unohtui mainita, että kokouksessa myös todettiin, että Tokipiiriin tulee valittua myös (ja etenkin) kirjoja, joita ei ehkä muuten tulisi luettua. Kirjapiiri siis avartaa jokaisen kirjamaailmaa! =)
torstai 3. maaliskuuta 2011
Suklaata!
Seuraavaksi luemme Joanne Harrisin Pienen suklaapuodin. Leffana tämä on tuttu meille kaikille :) Kävin eilen lainaamassa kirjan itselleni ja voin sanoa, että jo kansi on iiiihana. Pelkään, että tätä lukiessa joutuu syömään paljon suklaata.
Sydämiä, konvehteja, Venuksen nännejä, tryffeleitä, suklaasimpukoita, sokeroituja orvokkeja. Ne hohtavat tummina kuin vedenalainen aarre, kuin Aladdinin luolan makeat kalleudet.
Suklaisia hetkiä toivottaa
T
Sydämiä, konvehteja, Venuksen nännejä, tryffeleitä, suklaasimpukoita, sokeroituja orvokkeja. Ne hohtavat tummina kuin vedenalainen aarre, kuin Aladdinin luolan makeat kalleudet.
Suklaisia hetkiä toivottaa
T
Peikoista
Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi olisi voinut olla hyvä kirja. Päivänsäde ja menninkäinen -laulun asetelma oli käännetty päinvastoin - kirjassa päivänsäde (homo päähenkilö) rakastuu menninkäiseen (se pieni peikonpoika) ja lopussa seuraa tätä "kotiluolaan". Tarina oli mukaansatempaava (taas vaihteeksi, ehkä pitäisi keksiä jo jokin toinen sana) ja pieni peikko oli äärettömän ihana. Peikkojen olemassaoloakin väänneltiin paksusta rautalangasta lukijoille. Tarinassa pohdittiin luonnon ja sivilisaation kohtaamista ja sitä, kuinka vieraantuneita luonnosta ihmiset ovat. (Nyt tulee sitten se mutta.)
Mutta kun kaikki kirjan henkilöt peikkoa lukuunottamatta olivat todella stereotyyppisiä; trendikkäät, irtosuhteita metsästävät homot, alistettu pieni filippiiniläisvaimo, keski-ikäinen vaimonhakkaaja jne.
Mutta kun kerronta oli melkoisen töksähtelevää jatkuvasti vaihtuvien kertojien ja kohtausten väliin sijoiteltujen tiedeosuuksien vuoksi.
Mutta kun tarina oli oikeasti aika tahattoman koominen.
Suomenkielinen kirjallisuus on tietysti suhteellisen nuori käsite, jos otetaan huomioon, että Aleksis Kiven Seitsemän veljestä oli ensimmäisiä suomenkielellä kirjoitettuja romaaneja (ja kuten me kaikki muistamme äidinkielentunneilta, se ilmestyi vuonna 1870). Kotimainen kirjallisuus tuntuu tosiaankin painottuvan E:n mainitsevaan arkirealismiin ja kerronta on usein sen mukaista. Kirjoittamisen opetus (lukuunottamatta akateemista kirjoittamista) on meillä aika lapsenkengissään verrattuna esim. USAhan. En tietenkään tarkoita, että suomalaiset eivät osaa kirjoittaa tai muuta yhtä typerää, onhan meillä upeaa kirjallisuutta. Ei vain kovin paljoa ;)
T
Mutta kun kaikki kirjan henkilöt peikkoa lukuunottamatta olivat todella stereotyyppisiä; trendikkäät, irtosuhteita metsästävät homot, alistettu pieni filippiiniläisvaimo, keski-ikäinen vaimonhakkaaja jne.
Mutta kun kerronta oli melkoisen töksähtelevää jatkuvasti vaihtuvien kertojien ja kohtausten väliin sijoiteltujen tiedeosuuksien vuoksi.
Mutta kun tarina oli oikeasti aika tahattoman koominen.
Suomenkielinen kirjallisuus on tietysti suhteellisen nuori käsite, jos otetaan huomioon, että Aleksis Kiven Seitsemän veljestä oli ensimmäisiä suomenkielellä kirjoitettuja romaaneja (ja kuten me kaikki muistamme äidinkielentunneilta, se ilmestyi vuonna 1870). Kotimainen kirjallisuus tuntuu tosiaankin painottuvan E:n mainitsevaan arkirealismiin ja kerronta on usein sen mukaista. Kirjoittamisen opetus (lukuunottamatta akateemista kirjoittamista) on meillä aika lapsenkengissään verrattuna esim. USAhan. En tietenkään tarkoita, että suomalaiset eivät osaa kirjoittaa tai muuta yhtä typerää, onhan meillä upeaa kirjallisuutta. Ei vain kovin paljoa ;)
T
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)