Palautin kirjan tänään kirjastoon (luettuani sen), joten täytyy varmaan kirjoittaa teoksesta samantien pieni yhteenveto, ennenkuin unohtuu.
Kuten jo totesinkin, teksti oli hyvin kuvailevaa. Kirjassa ei sinänsä tuntunut tapahtuvan paljon - mutta siinä oli paljon elementtejä. Kuvailu oli runsasta (ja ajoittain herkullista). Nainen tyttärineen asettui ranskalaiskylään, laittoi pystyyn pienen suklaapuodin vastustuksesta huolimatta, ja eleli kyläläisten kanssa, samalla kantaen mukanaan menneisyyttään kiertolaisena, ehkä jopa kidnapattuna sellaisena.
Suvaitsevaisuus/suvaitsemattomuus, muukalaisviha ja tiukka uskonnollisuus, höystettynä huumorilla, perheväkivallalla, vahvoilla henkilöhahmoilla, sukulaisuussiteillä ja herkullisella suklaalla. Siinä kirjan kantava sekoitus. Minä nautiskelin kyllä, vaikkakaan kirja ei noussut sieltä pienestä puodista kovinkaan suuriin sfääreihin.
E:n valitsemaa seuraavaa opusta odotellessa en malta olla paljastamatta jo sitä seuraavaa, omaa valintaani: Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad), joka siis kolumbialaisen Nobel-kirjailijan Gabriel García Márquezin romaani vuodelta 1967...
- M.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti