perjantai 18. maaliskuuta 2011

Chocolat

Pieni suklaapuoti oli yksinkertaisesti melkoisen ihana kirja. Lueskelin sitä rauhassa viikonlopun ja nautiskelin samalla hitusen suklaata ja paljon vaniljavaahtokahvia ( kera kermaliköörin). Olin mielissäni siitä, että kirjan kieli oli ensiluokkaisen kuvailevaa ja soljuvaa, vaikka kyseessä olikin "kevyempää" kirjallisuutta edustava teos. Kirjassa ei varsinaisesti tapahdu paljoa, mutta tarinaan on kuitenkin sidottu vahvoja teemoja, esim. suvaitsevaisuudesta ja perheväkivallasta sekä vanhustenhuollosta (!).

Aiheesta tuli mieleen, että tämä on aikuisille suunnattu Maija Poppanen, jossa värikäs, hieman taianomainen nainen tulee kylään ja auttaa ihmisiä löytämään elämästään puuttuneen onnellisuuden. Kirjan henkilöistä oikeasti välittää, jopa niistä ärsyttävistä :) Kirjan surkuhupaisin hahmo on pappi Reynaud, joka luulee elämäniloa synniksi ja yrittää tehdä itsestään pyhemmän ihmisen paastoamalla. Hän samanaikaisesti tuntee hellyyttä laumaansa kohtaan ja kuitenkin ärsyyntyy sen jäsenten pikkusieluisuudesta.
 Tunnen oloni typeräksi alttarin juurella kun kohotan katseeni Meidän Herraamme, kullattuun ja piinattuun - kultaus on tummunut kynttilöiden savusta ja tumma patina tekee Hänet viekkaan ja salaperäisen näköiseksi.
Tykkäsin kovasti.

 T

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti