Sain Miehet jotka vihaavat naisia luettua. Kirja vei mukanaan, oli jännittävästi kirjoitettu ja Lisbeth varsin mielenkiintoinen henkilö.
Paljastan tässä vaiheessa vain vähän, koska muut eivät vielä nähtävästi ole kirjaa aloittaneetkaan. Alku ja loppu laahasivat ja sortuivat liiallisiin detaljeihin ja jankkaamisen, keskiosa oli sujuvaa ja mukaansatempaisevaa kerrontaa. Myös naisten yhteiskunnallisen aseman kuvailu ja heihin kohdistuvat väkivaltafaktat(?) herättivät ajatuksia.
Jälkeenpäin oli vähän "likainen" olo. Ihan kuin olisi tirkistellyt.
- M
perjantai 20. marraskuuta 2009
torstai 19. marraskuuta 2009
Nainen, joka ei vihaa miehistä Miehet jotka vihaavat naisia -kirjaa
Kirjan alku ei vaikuttanut lupaavalta. Faktaa, prosenttilukuja, yritysostoja ruotsin kruunuissa ja päähenkilö, johon ei voi samaistua.
Rämmittyäni yli alkupaatoksen upottavan suon, kirja alkoi rokkaamaan kuin raivo härkä. Suljetun tilan dilemma, saari ja katoamismysteeri! Sekä erittäin sympaattista ruotsalaisen pikkukylän ja paukkuvan pakkasen kuvailua.
Ei voi kuin nauttia. Tämä ilta meneekin sitten näissä merkeissä...
- M.
Rämmittyäni yli alkupaatoksen upottavan suon, kirja alkoi rokkaamaan kuin raivo härkä. Suljetun tilan dilemma, saari ja katoamismysteeri! Sekä erittäin sympaattista ruotsalaisen pikkukylän ja paukkuvan pakkasen kuvailua.
Ei voi kuin nauttia. Tämä ilta meneekin sitten näissä merkeissä...
- M.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Seuraavaa putkeen
Seuraavaksi M:n yksimielisellä päätöksellä jalkaudumme Stieg Larssonin "Miehet jotka vihaavat naisia" pariin. Kirjan takakansi lupaa Vetävää jännitystä, karmivia paljastuksia! Ei kuulosta kovin korkeakulttuuriselta, mutta ei tuomita ennen kuin tutkittu. Onhan kyseinen kirja sentään palkittu parhaana pohjoismaisena dekkarina vuonna 2006.
Seuraava kokoontuminen, jossa käsitellään Poika raidallisessa pyjamassa sekä Miehet jotka vihaavat naisia, on luultavasti joulun aikoihin, johtuen M:n muuttokiireistä.
- M.
Seuraava kokoontuminen, jossa käsitellään Poika raidallisessa pyjamassa sekä Miehet jotka vihaavat naisia, on luultavasti joulun aikoihin, johtuen M:n muuttokiireistä.
- M.
lauantai 7. marraskuuta 2009
T pohdiskelee
Luin tuon Poika raidallisessa pyjamassa muutaman päivän E:n jälkeen (en siis minäkään saanut kirjastosta kyseistä kirjaa). Olen vain sattumoisin toisia hitaampi tämän kirjoittamisen kanssa...
Ei siitä mihinkään pääse - Poika raidallisessa pyjamassa on surullinen. Kirjan takakannessa ei varsinaisesti kerrota juonesta mitään, koska se luultavasti häiritsisi lukukokemusta. Tosin tiesin etukäteen, että kirja sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan ja käsittelee holokaustia. Kirjan päähenkilö on yhdeksänvuotias Bruno-poika, joka on ikäisekseen poikkeuksellisen naiivi. Brunon viattomuus ja naiivius korostavat vaikuttavasti hänen ympärillään tapahtuvia kauheuksia, jotka lukija osaa kuvitella liiankin hyvin.
Kirja vaikutti minuun vahvemmin kuin olin osannut odottaa. Sen tapahtumat jäivät kaihertamaan pitkäksi aikaa. Välittömästi kirjan lukemista seuranneena yönä itkeskelin pitkän tovin, kun ajattelin pientä höpsöä Bruno-parkaa ja mietin, miten kamalaa olisi, jos omat pienet höpsöt lapseni joutuisivat vastaavanlaiseen tilanteeseen. Suuri osa kirjan vaikuttavuudesta johtuukin siitä, että se pakottaa astumaan viattomien uhrien asemaan.
P.S. Tämä kirja pakolliseksi luettavaksi kaikkiin kouluihin, jooko?
T
Ei siitä mihinkään pääse - Poika raidallisessa pyjamassa on surullinen. Kirjan takakannessa ei varsinaisesti kerrota juonesta mitään, koska se luultavasti häiritsisi lukukokemusta. Tosin tiesin etukäteen, että kirja sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan ja käsittelee holokaustia. Kirjan päähenkilö on yhdeksänvuotias Bruno-poika, joka on ikäisekseen poikkeuksellisen naiivi. Brunon viattomuus ja naiivius korostavat vaikuttavasti hänen ympärillään tapahtuvia kauheuksia, jotka lukija osaa kuvitella liiankin hyvin.
Kirja vaikutti minuun vahvemmin kuin olin osannut odottaa. Sen tapahtumat jäivät kaihertamaan pitkäksi aikaa. Välittömästi kirjan lukemista seuranneena yönä itkeskelin pitkän tovin, kun ajattelin pientä höpsöä Bruno-parkaa ja mietin, miten kamalaa olisi, jos omat pienet höpsöt lapseni joutuisivat vastaavanlaiseen tilanteeseen. Suuri osa kirjan vaikuttavuudesta johtuukin siitä, että se pakottaa astumaan viattomien uhrien asemaan.
P.S. Tämä kirja pakolliseksi luettavaksi kaikkiin kouluihin, jooko?
T
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)