sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Ole vaiti, sydämeni!

Tovi on taas vierähtänyt edellisestä merkinnästä tänne blogiin (osasyyllisenä voi varmaan pitää häähommia, jotka veivät melko suuren osan ajasta vuodenvaihteen molemmin puolin). Marilyn -elämäkerrasta onkin jo kokoustettu ja siihen en enää puutu sen kummemmin kuin sanomalla vielä, että kirja oli kyllä todella mielenkiintoinen ja todellakin tutustumisen arvoinen! Sitten eteenpäin seuraavaan kohteeseen.

Eli nyt luennan alla on ollut T:n valitsema Sydämen mekaniikka. Kirja kertoo siis Jackista, pojasta, jolla on käkikello sydämen tukena. Tikittävän ja kukkuvan sydämensä vuoksi Jackia pidetään aina kummajaisena ja häntä hyljitään. Hauras sydän ei myöskään kestä suuria tunteita. Mutta kun Jack näkee torilla tanssivan flamencolaulajattaren, Miss Acacian, hän rakastuu tähän oikopäätä.

"Mutta vaikka käkikelloni on hauras, pikku laulajatar on asettunut siihen tukevasti. Hän on laskenut alasimenraskaat laukkunsa joka nurkkaan, mutta siitä huolimatta en ole ennen tuntenut oloani yhtä kevyeksi kuin nyt hänet tavattuani."


Kirja on hyvin kaunis ja melankolinen, traaginen rakkaustarina, joka ei mitenkään voi päättyä hyvin. Kirja on myös täynnä mielenkiintoisia sivuhahmoja, kuten Jackin maailmaan auttanut tohtori Madeleine, alkoholistiksi ja hamppariksi päätynyt entinen poliisi Arthur, jolle Madeleine on siirtänyt metallisen selkärangan, tai Georges Méliès, taikuri ja jonkin sortin kelloseppä.

Kirja on kaikkiaan hyvin koskettava ja kiehtova, taitaa mennä hankintalistalle ;)

-E.