maanantai 15. marraskuuta 2010

Tapaus Niffenegger

Tässä on taas aikaa ennen seuraavaa kirjapiirin tapaamista, joten ilmoitan jo seuraavan kirjan luettavaksi. Tällä kertaa valitsin Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimon, joka on kirjailijan esikoisteos. Ensimmäistä kertaa taisin törmätä kyseiseen kirjaan jonkin vanhan Trendin kirja-arvostelussa; tuolloin kirja oli kaiketi vasta ilmestynyt. Tänä vuonna Niffeneggeriltä on julkaistu uusi teos, Hänen varjonsa tarina, joten ajattelin, että kenties olisi aika lopulta tutustua tuohon, nähtävästi melko suuren suosion saavuttaneeseen, esikoiskirjaan.

Kirja kertoo taideopiskelija Claren ja kirjastonhoitaja Henryn erilaisen rakkaustarinan. Henry nimittäin kärsii aikasiirtymähäiriöstä, jonka vuoksi hän liikkuu tahtomattaan nykyhetken, menneisyyden ja tulevan välillä. Kirjan on sanottu olevan erikoinen ja koskettava, ja uskoisin, että mielenkiintoinen se ainakin tulee olemaan. :)

-E.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Pieniä mietteitä Jättipersikasta

Kirjoitan ihan nopsaan jotain pientä...
 
Itse pidin Jaakosta ja jättipersikasta, osin juuri tuon M:n paheksuman häijyn huumorin vuoksi. Kirjan sanomasta mietin, että siinä voisi olla kyseessä myös niinkin yksinkertainen asia kuin että ötököitä ei tarvitse pelätä :) (en liene ainoa ihminen, jonka lapset pelkäävät ötöjä) tai että kaikki me olemme erilaisia, eikä siinä ole mitään vikaa. Kirjaa lukiessani mietiskelin myös, että ajatuksena voi olla, että ystäviä voi saada mitä omituisimmista paikoista.

 Lähiaikoina olen lukenut paljon lastenkirjoja omille lapsilleni ja välillä niiden siirappisen karamellinen maailma tympäisee kovasti - silläkin on välillä virkistävää lukea tekstiä, jossa on mukana ilkikurista ilkeyttä. Tykkäsin erityisesti Tuhatjalkaisesta, joka yrittää olla hurja tuholainen. Hauskaa oli myös se, että sateenkaaria tekivät isot karvaiset äijät :)

T

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Äimä ja Äkämä - tätit helvetistä

Äkämä-täti oli niin läski,
että hän lillui hirveästi.
Peppu ja kroppa
pehmeää kuin soppa - 
Mikä oli tuolille kaameaa!


"Pakko mun on laihtua tässä.
Tulen solakaksi kuin kissa.
Ei päivällistä,
nyt eroon läskistä."


No, tuli persikka!
Ihana persikka!
Ja hänestä tuli vieläkin ohuempi!


"Se oli hyvin kaunis laulu", Neiti Hämähäkki sanoi.


Jättipersikka matkalla Pasilan asemalle

 Luin kirjan yhden junamatkan aikana. Kirjaa lukiessa välillä nauratti, välillä paheksuin. Huumori oli välillä hyvin rajua ja julmaa. Kiehtovimpana yksityiskohtana kirjassa pidän taivaan Pilvenveikkoja, jotka tekivät mm. rakeita ja maalasivat sateenkaaren. Jaakko pääsi eroon todella ilkeistä tädeistään, löysi uusia erikoisia ystäviä, jotka riitelivät ja pelkäsivät, ja Jaakko urheana poikana pelasti koko homman.

Mikähän tässä nyt oli lopulta tarinan opetus? Ilkeät tädit kannattaa litsata ja lähteä Amerikkaan? Vaikeuksia kannattaa paeta koko ajan, jos ei muuten niin vaikka lassoamalla lokkeja?

Pienestä sarkastisesta sävystäni ehkä huomaa, että minua kirja ei onnistunut lumoamaan, vaikkakin teos oli  ihan mielenkiintoinen ja erikoinen.

- M.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Pastellivärejä synkkään syksyyn

Ensinnäkin, E: Jep, sun vuoro. TEM:hän on se järjestys, ja se edellinen M:n valitsema kirja oli juurikin Wreck this Journal.

Mäkin kävin hakemassa Jättipersikan kirjastosta. Siellä oli niitä pitkä rivi lasten romaanien puolella. Samalla lainasin (ja nyt menee sivuhorinaksi) sellaisia kirjoja että itseänikin hävettää, ja se on jo jotain :-D

Vai mitäs sanotte seuraavista... Jude Deverauxia ja Cecelia Ahernia! Kera Jättipersikan ja Darwinin palkintojen.

Hakukoneeseen Jättipersikkaa kirjoittaessani huomasin, että edellinen tietokoneen käyttäjä oli etsinyt Dostojevskin "talvisia merkintöjä". Ehkä mäkin otan sen seuraavalla kerralla (no en ota :-D )

- M