Kirjoitan ihan nopsaan jotain pientä...
Itse pidin Jaakosta ja jättipersikasta, osin juuri tuon M:n paheksuman häijyn huumorin vuoksi. Kirjan sanomasta mietin, että siinä voisi olla kyseessä myös niinkin yksinkertainen asia kuin että ötököitä ei tarvitse pelätä :) (en liene ainoa ihminen, jonka lapset pelkäävät ötöjä) tai että kaikki me olemme erilaisia, eikä siinä ole mitään vikaa. Kirjaa lukiessani mietiskelin myös, että ajatuksena voi olla, että ystäviä voi saada mitä omituisimmista paikoista.
Lähiaikoina olen lukenut paljon lastenkirjoja omille lapsilleni ja välillä niiden siirappisen karamellinen maailma tympäisee kovasti - silläkin on välillä virkistävää lukea tekstiä, jossa on mukana ilkikurista ilkeyttä. Tykkäsin erityisesti Tuhatjalkaisesta, joka yrittää olla hurja tuholainen. Hauskaa oli myös se, että sateenkaaria tekivät isot karvaiset äijät :)
T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti