sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Äimä ja Äkämä - tätit helvetistä

Äkämä-täti oli niin läski,
että hän lillui hirveästi.
Peppu ja kroppa
pehmeää kuin soppa - 
Mikä oli tuolille kaameaa!


"Pakko mun on laihtua tässä.
Tulen solakaksi kuin kissa.
Ei päivällistä,
nyt eroon läskistä."


No, tuli persikka!
Ihana persikka!
Ja hänestä tuli vieläkin ohuempi!


"Se oli hyvin kaunis laulu", Neiti Hämähäkki sanoi.


Jättipersikka matkalla Pasilan asemalle

 Luin kirjan yhden junamatkan aikana. Kirjaa lukiessa välillä nauratti, välillä paheksuin. Huumori oli välillä hyvin rajua ja julmaa. Kiehtovimpana yksityiskohtana kirjassa pidän taivaan Pilvenveikkoja, jotka tekivät mm. rakeita ja maalasivat sateenkaaren. Jaakko pääsi eroon todella ilkeistä tädeistään, löysi uusia erikoisia ystäviä, jotka riitelivät ja pelkäsivät, ja Jaakko urheana poikana pelasti koko homman.

Mikähän tässä nyt oli lopulta tarinan opetus? Ilkeät tädit kannattaa litsata ja lähteä Amerikkaan? Vaikeuksia kannattaa paeta koko ajan, jos ei muuten niin vaikka lassoamalla lokkeja?

Pienestä sarkastisesta sävystäni ehkä huomaa, että minua kirja ei onnistunut lumoamaan, vaikkakin teos oli  ihan mielenkiintoinen ja erikoinen.

- M.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti