torstai 22. heinäkuuta 2010

Asiaa vampyyreista

E on päässyt nettipimennosta jälleen sivistyksen pariin, joten on aika päivittää lukukokemuksia.

On sanottava, että ennakko-odotukseni ruotsalaisesta kauhusta eivät olleet kovin kummoiset, mutta John Ajvide Lindqvist pääsi yllättämään positiivisesti. En muistakaan, milloin olisin törmännyt yhtä mukaansatempaavaan ja koskettavaankin tarinaan. Kauhua Ystävät hämärän jälkeen ei kovin paljon tarjonnut, mutta en pidä sitä mitenkään huonona asiana sinänsä. Pikemminkin tarina tuntui erityisen arkiselta ja realistiselta, toisin kuin vampyyriromaanit yleensä. Kuten muutkin ovat jo maininneet, myös vampyrismin biologinen selitys oli omalla tavallaan hyvin uskottavan ja järkeenkäyvän oloinen!

Yllättävää kirjassa oli myös sen eräänlainen vakavampi puoli, jossa käsiteltiin monia nykypäivän yhteiskunnan ongelmia pedofiliasta koulukiusaamiseen. Päähenkilö Oskar herätti väkisinkin voimakasta sympatian tunnetta hiljaisessa taistelussaan kiusaajiaan vastaan, ja itse ainakin hihkuin hurraata, kun Oskar lopulta asettui kiusaajiaan vastaan, ja myös lyödä mätkäytti yhden korvan verille.

Mitäpä muuta sitä voisi sanoa, kuin että Ystävät hämärän jälkeen on kovin mainio kirja! (Ja mainittakoon vielä, että itselleni oli erittäin suuri yllätys, kun huomasin kansiteksteistä kirjailijan olevan myös stand-up -koomikko.) Kiinnostukseni myös kirjailijan muuta tuotantoa kohtaan vain nousi loppua kohti, mikäs sen hauskempaa olisi kuin zombie-invaasio Tukholmassa?

-E.

Niin ja M:n kaipaama seuraavan kirjan julkistaminen tapahtukoon lähiaikoina :)

tiistai 20. heinäkuuta 2010

M ja seuraavan seuraava kirja

E on seuraavana kirjanvalitsemisvuorossa, mutta minulla on jo seuraavan seuraava kirja valmiina ja voitaisiin alkaa sitä "wreckaamaan" sitten jo seuraavassa kokoontumisessa (jossa E tod.näk. paljastaakin sitten seuraavan kirjan).

Eli, voitaisiin työskennellä tuon kirjan kanssa ensin yhdessä, sitten otan sen itselleni joksikin aikaa, lähetän vaikka T:lle ja T antaa sitten E:lle ja sitten tuhotaan jäljelläolevat sivut taas yhdessä! :)

Kuvat puhukoot puolestaan:










Kirjan alussa oli varoitus:
WARNING! During the process of this book you will get dirty. You may find yourself covered in paint, or any other number of foreign substances. You will get wet. You may be asked to do things you question. You may grieve for the perfect state that you found the book in. You may begin to see creative destruction everywhere. You may begin to live more recklessly.

- M.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

M jatkaa vielä

Piti sanomani vielä, että Ystävät hämärän jälkeen on hyvinkin realistinen kirja. Olen T:n kanssa samaa mieltä, että kirjan tapahtumat ovat hyvinkin uskottavia. Ja vampyyriksi muuttumisen selitys on paras ikinä! Sydämeen kasvavat toiset aivot selittävät ne omituiset seivästysteoriat ja kaikki.

Jälkeenpäin ajateltuna esimerkiksi kohtaus, jossa poika jäi stondaavan hirviön kanssa samaan huoneeseen lukkojen taakse, olisi voinut olla vaikuttavampikin. En tiedä johtuiko omasta mielentilasta vai mistä, mutta sellaiseen Stephen Kingimäiseen kauhistelu-kauhu-jännitys-moodiin en päässyt. Ehkä ei ollut tarkoituskaan.

Onneksi ei tarvitse olla lapsi enää ikinä :)

- M.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Ystävät hämärän jälkeen (...koska ennen päivän laskua ei voi...)

Niin. Tämä tuli sitten luettua varsin nopeaan tahtiin, vaikka aikas paksu kirja onkin. Ensiksikin, en suosittele kirjan lukemista jäätelöannoksen kera. Pehmeä vanilja kera suklaakastikkeen ja mansikkahillon ei vaan maistu, kun lukee miten nenättömästä naamataulusta valuu räkää ja hirviöllä on hemmetinmoinen stondis pikkupoikien takia.

Päähenkilö Oskar, 12 v, oli varsin sympaattinen tapaus - tappamiskuvitelmistaan ja pissaongelmistaan huolimatta, tai ehkä juuri niistä johtuen. Koulukiusattu, tuurijuoppo isä, äiti joka ei ole koskaan kotona - ja naapurissa ainoa Ystävä, hämärän jälkeen ilmestyvä Eli.

Pedofilia ja koulukiusaaminen eivät ole mitään kevyitä aiheita, eivät myöskään rituaalimurhat ja yksinäisyys. Varmasti onnettomia pieniä poikia löytyy maailman lähiöistä. Miten koulukiusaamisen voisi lopettaa? Miten voisi estää pedofiileja pääsemästä käsiksi lapsiin? Miksi joku tappaa toisen? Mikä auttaisi siihen, että ei olisi yksinäinen?

Toivottavasti Oskarista ei tule Håkanin korvike, joka murhaa ruokkiakseen rakastettuaan.

Päästään käsittelemään tätä (ja Portobellon Noitaa, jos joku siitä keksii vielä jotain sanottavaa) varmaankin elokuun puolivälissä, kun tullaan V:n kaupunkiin!

- M.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Voi ystävät...

Ystävät hämärän jälkeen rinnastuu tällä hetkellä mielestäni Nick Caven Aasintammaan! Olen sivulla 67. Tähän mennessä tapahtunutta: sian lailla kiljumista, pissaamista, murha, jälkeenjääneitä varkaita, kuolevalta koiralta haiseva tyttö.

Toivottavasti paranee, alku ei mitenkään mieltä ylentävä.

- M.