Niin. Tämä tuli sitten luettua varsin nopeaan tahtiin, vaikka aikas paksu kirja onkin. Ensiksikin, en suosittele kirjan lukemista jäätelöannoksen kera. Pehmeä vanilja kera suklaakastikkeen ja mansikkahillon ei vaan maistu, kun lukee miten nenättömästä naamataulusta valuu räkää ja hirviöllä on hemmetinmoinen stondis pikkupoikien takia.
Päähenkilö Oskar, 12 v, oli varsin sympaattinen tapaus - tappamiskuvitelmistaan ja pissaongelmistaan huolimatta, tai ehkä juuri niistä johtuen. Koulukiusattu, tuurijuoppo isä, äiti joka ei ole koskaan kotona - ja naapurissa ainoa Ystävä, hämärän jälkeen ilmestyvä Eli.
Pedofilia ja koulukiusaaminen eivät ole mitään kevyitä aiheita, eivät myöskään rituaalimurhat ja yksinäisyys. Varmasti onnettomia pieniä poikia löytyy maailman lähiöistä. Miten koulukiusaamisen voisi lopettaa? Miten voisi estää pedofiileja pääsemästä käsiksi lapsiin? Miksi joku tappaa toisen? Mikä auttaisi siihen, että ei olisi yksinäinen?
Toivottavasti Oskarista ei tule Håkanin korvike, joka murhaa ruokkiakseen rakastettuaan.
Päästään käsittelemään tätä (ja Portobellon Noitaa, jos joku siitä keksii vielä jotain sanottavaa) varmaankin elokuun puolivälissä, kun tullaan V:n kaupunkiin!
- M.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti