keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Nuku!

Luin Verbeken Nuku!:n alusta loppuun melkein keskeytyksettä. Minusta kirja on yksinkertaisesti loistava! Eläissäni en ole unettomuudesta kärsinyt - ennemminkin kuulun niihin ihmisiin, jotka Mayaa ärsyttävät, eli nukahdan sekunneissa - mutta jotenkin silti ymmärsin täysin mistä kirjassa puhutaan. (Tai no, otetaan sen verran takaisin, että ehkä en ymmärtänyt kirjaa täysin, mutta samaistuin silti voimakkaasti sen ihmisiin.)

Ja mistä siinä puhutaan? Mielestäni siinä kuvataan sitä, miten ihminen on ajatustensa vanki, jokainen omassa mielikuvituksessaan, ajatuksissaan ja menneisyydessään kiinni. Kirjassa on myös vahvana kaipuu toisia ihmisiä kohtaan, miten yksinäisyydessä ei yksinkertaisesti voi elää. Ihminen kaipaa seuraa ja jotain, josta pitää huolta - olipa se jokin vaikka vain mielikuvituksellinen yöperhonen. Maya oli Benoit ja Benoit sekoittuu Mayaan ja kaikki ovat hulluja.

Kerronta on yllätyksellistä; välillä puhuu Maya, välillä Benoit, ja se kumpi on kyseessä selviää vasta hetken päästä. Sama tilanne kuvataan taidokkaasti molemmin silmin, ja pidin kovasti kielikuvista ja siitä kaikesta mitä pinnan alta kumpuilee. Esimerkiksi Olga on erittäin sympaattinen kuihtuva vanha nainen, joka jaksaa olla anarkisti sairasvuoteellakin. Loppua kohti teki melkein Mayan tavoin mieli pistää kaikki tavarat myyntiin ja lähteä harhailemaan unettomana kaupungille ilman mitään siteitä tai velvollisuuksia.

Kaiken keskeltä nousee positiivinen viesti: vaikka elämä on paska (ja ehkä evoluutiokin menee väärään suuntaan), niin siinä on hetkensä. Ja ehkä noiden ohikiitävien hetkien vuoksi kannattaa elää.

"Je veux jouer dans le jardin avec elle"


- M.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti