Höpöstä höpömpään

Naisten juttuja. Alla Olivia-lehti.

Jos edellinen kirja "Sarvet" oli hieman hömppää, niin Marian Keyesin "Tuiki tuiki tähtönen" se vasta höpö-hattaraa olikin. Takakannen mukaan "Irlantilainen bestselleristi Keyes on tehnyt jälleen elämänmakuista tekstiä, kuorrutuksena kunnon chick lit -kermaa... nauti mansikka-margaritan kera".

Kirjassa oli aika valikoima hahmoja, ja pidin useimmista kovasti, erityisesti Connellista, Lydiasta ja Maevesta. Connell on tiukka, menestyvä liikemies, Lydia kiukkuinen, rääväsuinen taksikuski ja Maeve pullea itsemurhapyöräilijä. Ja kaiken takana leijuu mystinen tarkkailija, jonka tehtävä selviää kirjan lopussa. Heidän kanssaan aika kului ihan hujauksessa. 

Ihan viihdyttävää hattaraa kirja siis oli, vaikkakaan ei sitä täydellisintä chick lit -kermaa. Olen nimittäin aiemmin törmännyt lajityypin edustajiin, joissa on humoristisia mutta napakoita, jopa viiltäviä kuvauksia ihan tavallisen ihmisen ihan tavallisista ajatuksista ja tekemisistä. Tämä kirja ei ihan niin napakka ja oivaltava ollut, vaikka ottikin aika pontevasti kantaa seksuaaliseen väkivaltaan. Muita syvempiä teemoja kirjassa oli ainakin äitien aiheuttamat ongelmat - olipa äiti sitten muisti- tai käytöshäiriöinen.

Myös Janilla oli ollut huono päivä. Joku nainen Enniskerrystä oli saanut rakuunaetikkaa vaikka oli tilannut valkoviinietikkaa, ja valkoviinietikan oli saanut toinen nainen Terenuresta, jonka koko elämä riippui rakuunaetikasta. Tämä oli katastrofi, ja koko juttu oli Janin syytä.

- M