Olen ollut melko laiska kirjoittamaan mitään viimeisimmästä kirjapiirin kirjasta, Piina elämästä. En voi sanoa muuta kuin , että en oikein ole tiennyt mitä siitä kirjoittaisin. Jostain syystä en itse saanut minkäänlaista otetta kirjan tarinasta.
Alussa pohdittiin mielenkiintoisesti uskontojen perimmäistä olemusta ja tarkoitusta. Se sai miettimään sitä, miksi eri uskontojen edustajat keskittyvät ennemmin niihin muutamiin eroavaisuuksiin, joita heidän välillään on, eivätkä yritä etsiä yhteisiä ominaisuuksiaan.
Kirjan loppukäänne ja "vaihtoehtoinen" tarina kuitenkin latisti omassa mielessäni kaiken kirjan vertauskuvallisuuden ja yhteiskunnalliset tulkinnat haihtuivat jostain syystä savuna ilmaan. Ehkä nimenomaan sen takia kirja jäi jotensakin hataraksi ja menetin mielenkiintoni sen syvällisempään pohdintaan. Tai ehkä se olisi vaatinut vain parempaa keskittymistä.
Seuraavaksi siis siirrymme vähän hömpämpään suuntaan vaihteeksi, kera Joe Hillin kirjoittaman Sarvet. Ehkä löydän jälleen kadonneen keskittymiskykyni sen myötä...
-E.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti