Ajatuksena Joe Hillin Sarvet on kutkuttavan herkullinen. Hömppää kirja tietenkin on, mutta minkä ihmeen takia jokaikisessä kirjassa pitäisi olla jokin elämää suurempi, syvällinen merkitys! Rakenteeltaan kirja on hieman kömpelö ja enemmän esikoiskirjan oloinen kuin kirjailijan edellinen kirja, Sydämen muotoinen rasia. Ehkä kirjailija vielä hakee omaa kirjailijaääntään :) Toisaalta kirjassa oli hetkittäin kutkuttavan hupaisia kohtia; olettaen, että osaa ns. jättää aivot narikkaan siis.
"Vain paholainen rakastaa ihmisiä sen tähden, mitä he todella ovat, ja iloitsee heidän ovelista juonistaan toisiaan vastaan, heidän häpeämättömästä uteliaisuudestaan, heidän itsehillinnän puutteestaan, heidän halukkudestaan rikkoa hetken mielijohteesta sääntöä heti siitä kuullessaan, heidän halukkudestaan kunnon panon vuoksi hylätä kuolematon sielunsa. Paholainen tietää, vaikka Jumala ei sitä tajuakaan, että vain ne joilla on rohkeutta vaarantaa sielunsa rakkauden tähden ovat oikeutettuja sieluun."
T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti