Päähenkilöt olivat suurimmaksi osaksi sympaattisia ja kepeä kirjoitustyyli oli nopealukuista ja mukavaa viihdettä. Vaikka kirjassa oli muutamia vakavampiakin aiheita (kuten M omassa kirjoituksessaan mainitsi), jäi kirjan anti aikalailla pintapuoliseen viihdyttämiseen (enkä tarkoita tätä mitenkään negatiivisessa sävyssä). Jäin hieman ihmettelemään lukemassani niteessä ollutta "suomennos on tehty lyhentäen" -ilmoitusta. Miksi??? Jos kirjasta on haluttu ohuempi (?), olisi esim. fonttikoossa ja paperin paksuudessa ollut paljon muokattavaa. Tuli ehkä sellainen olo, että tässä hitusen aliarvioidaan kirjan lukijakohderyhmän älykkyysosamäärää.
Kirjan henkilöistä kaikkein sympaattisin oli levy-yhtiössä työskentelevä Katie, jolla on hieman liian paksut reidet ja taipumus syödä liikaa herkutuksia (tätä hän kompensoi käymällä kerran viikossa personal trainerinsa rääkättävänä) ja joka rentoutuu viettämällä aikaa paperikaupoissa ja apteekeissa :)
"Lounastunnilla hän päätti etsiä lohtua pistäytymällä läheisessä paperikaupassa. Hän penkoi mielellään kyniä ja muistivihkoja; niiden värikylläisellä kauneudella tuntui olevan parantava vaikutus hänen runneltuun sieluunsa. Hän löysi päiväkirjan, jonka sivuille oli prässätty kuivattuja orvokkeja. Viehättävää. Luultavasti paperi olisi liian pahkuraista soveltuakseen kirjoittamiseen mutta väliäkö hällä, hän piti kirjasta ja ostaisi sen ja... Saamari!"T, jolla on hieman liian paksut reidet ja taipumus syödä liikaa herkutuksia ja joka tykkää paperikaupoista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti