Sadan vuoden yksinäisyydessä seurataan Buendían suvun vaiheita sekä Macondon kylä perustamista, kasvua ja tuhoa. Suomennoksesta kuultaa läpi alkuperäiskieli espanja ja sen kiihkeätempoinen rehevä rytmi. Kirja itsessään oli melkoinen kokemus, en oikein osaa sanoa, pidinkö siitä vai en. Tarina ainakin jää kaihertamaan mieltä. Tiedän kyllä, että kyseessä on voimakkaan symbolinen teos, jonka tapahtumat ja henkilöhahmot edustavat Latinalaisen Amerikan veristä historiaa; vallankumouksia ja vastavallankumouksia, työläisten joukkomurhia ja riistotaloutta harrastavia banaaniyhtiöitä. En kuitenkaan ole koskaan ollut suuri inhorealismin ystävä (ehkä olette tämän huomanneet) ja kirja oli kaiken aikaa ällöttävä. Joihinkin tämänkaltainen huumori voi purra, mutta minusta oli kuvottavaa lukea, miten ihmiset pierivät himontuskissaan ja söivät multaa ja valuivat visvaa ja toisilla oli paiseita kainaloissa. Toistuvana teemana kirjassa oli myös mm. sukurutsaus. Ihastuttavaa. Odotan innolla, mitä muut tokipiiriläiset tästä pitävät.
Seuraavaksi luemme sitten Leonie Swannin Murha laitumella. Kyseessä on dekkari, jossa paimen löydetään laitumelta kuolleena lapio rinnassa ja hänen paimentamansa lammaslauma ryhtyy selvittämään murhaa. Kirjalta odotan mielenkiintoisia huomioita ihmiselämän omituisuuksista lampaan näkökulmasta katsottuna :)
T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti