En varsinaisesti pitänyt kirjan alusta enkä lopusta, alkuun tuntui vaikealta saada otetta kirjan runollisesta ja tajunnanvirtaisesta tyylistä ja lopussa tarina jotenkin lipesi mitäänsanomattomaksi. Mutta se keskiosa oli kaunis ja koskettava. Oikeastaan kirjasta olisi voinut karsia ylimääräiset rönsyilyt ja jättää siihen vain ne osat , missä Pew kertoo Hopealle tarinoita.
Hän mietti, kuinka monta päivää hänellä oli elettävänään - koko elämänsä aikana - ja kun ne olisivat varisseet yksitellen ja hän olisi taas alaston, kun ajan peitto olisi poissa, olisivatko lehdet yhdessä pinossa, tuo hänen päiviensä maatuva keko, vai tunnistaisiko hän ne yhä - nuo erireunaiset päivät, joita hän oli kutsunut elämäkseen.T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti