Huomasin, etten ollut vielä kirjoitellut lainkaan tuntoja Aikamatkustajan vaimosta tänne. Kirja taitaa olla, kuten T:kin totesi, tähän mennessä pidetyin tokipiirin kirjavalikoimasta.
Pidin kirjan tyylistä, kirjoitustavasta ja tavasta kuvailla tapahtumia kahden eri ihmisen näkökulmasta. Pidin myös siitä pohjavireestä, että koko ajan vanhennutaan ja lopulta kuollaan pois, vaikkakin se sai vähän itkeskelemäänkin kirjaa lukiessa. Lisäksi minua surettivat Henryn äidin kohtalo, ja se miten hän palasi äidin kuolinhetkeen yhä uudestaan. Myös kuvaukset Clairen perheestä ja hänen äitisuhteestaan saivat minut myötäelämään voimakkaasti.
Pidin myös parisuhdekuvauksesta, se ei onneksi ollut liian siirappista. Päähenkilöt rakastivat toisiaan, mutta silti heillä oli kriisejä, ja Claire totesikin jossakin kohti, että välillä on ihan mukava olla ilman Henryä.
Aikamatkailu sinällään ei taida kestää tarkempaa pohdiskelua. Ihmettelin myös, ettei aikamatkailusta noussut kirjassa sen suurempaa kohua, vaikka aika moni siitä loppujen lopuksi tiesi.
Kirjan lopustakin minulla on muutama sananen sanottavana, mutta odottakoon se siihen, että E:kin saa kirjan luettua :)
"Eikö kuitenkin ole parempi olla todella onnellinen edes lyhyen aikaa, vaikka onni olisikin katoavaista, kuin olla vain okei koko elämänsä?" Yritän saada hänet ajattelemaan.
Henryn isä katselee minua. Hän vetää kätensä pois kasvoiltaan ja tuijottaa minua hiljaa. Sitten hän sanoo: "Olen usein pohtinut sitä. Oletko tosiaan tuota mieltä?"
-M.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti