tiistai 12. lokakuuta 2010

Määkii (eli minä myös)

Tuo Suuri Lammasseikkailu on senlaatuinen kirja, että sen lukemiseen pitäisi syventyä ja sitä lukea aina pitkähkö pätkä kerrallaan. Nyt kun mielenkiinto ei ole pysynyt yllä / ei ole ollut aikaa lukea kuin jokunen sivu kerrallaan, niin kirjasta ei saa sitä parasta antia irti (mistäpä kirjasta silti tuolla menetelmällä saisikaan). Parasta kirjassa, kun noin puolivälissä olen, on sen tunnelmapläjäykset. Se, miten juodaan kahvia suurkaupungin keittiössä, johon tulee auringonpaisteen kajo tai miten istutaan ahdistavassa odotushuoneessa - sen oikein tuntee. Koitan nyt kovasti saada tuon viimeisteltyä ennen tapaamista...


Ihan pihalla Journalin kanssa

Wreck this journalista; E ystävällisesti lähetti sen postissa, ja olen viettänyt sen kanssa mukavia hetkiä. Suoraan sanottuna vaan alkaa harmittaa, kun lopputuotokseni eivät ole olleet mitään suurta taidetta. Ok, tämän kirjan tehtävien pitäisi olla prosessi ja lopputuotos toisarvoinen, mutta jotenkin itselle ei riitä, että tekeminen on kivaa, vaan myös lopputuloksen pitäisi olla nautittava. (Olisiko tässä vaiheessa aika hyväksyä oma epätäydellisyys?)



- M.

2 kommenttia:

  1. Voi ei, nyt tulee paineita tehdä itsekin hienompia noista tehtävistä... Aika pönttöjähän ne minun jotkut luomukset on :D

    T

    VastaaPoista
  2. T: Tosi hienojahan nuo sun tuotokset ovat! Sen takia omat räpellykset näyttääkin niin kurjille...

    -M.

    VastaaPoista