Nopeaa toimintaa

Kerrankin kävi tuuri kirjavalinnan kanssa, ja sain tuon Jaakko ja jättipersikka samantien käsiini eikä ajastakaan ollut pulaa. Siispä kirja on luettu (yhdeltä istumalta), mutta onneksi lainasin samalla myös toisen Dahlin kirjan, jota en ennen ole lukenut, eli Jali ja lasihissin. Eikä Roald Dahlin kanssa voi pettyä mitenkään!

Kuten T jo selitti kirja kertoo pienestä Jaakko-pojasta, joka joutuu kahden tätinsä, Luuviulu-tädin ja Löllö-tädin luo asumaan, sen jälkeen, kun eläintarhasta karannut sarvikuono syö hänen vanhempansa (itse luin vuoden 2009 painosta, johon on nähtävästi tehty uusi suomennos, joten tätien nimet ovat erilaiset kuin aiemmin). Pian pihalle kasvaa kuitenkin jättipersikka, jonka mukana Jaakko joutuu monenmoisiin seikkailuihin.

Välillä kirja on tavallaan kammottavakin, mutta Dahlin kirjoitustyylin omanlainen huumori hieman pehmentää tapahtumia. Esimerkiksi heti alussa, kun Jaakon vanhemmat joutuvat sarvikuonon kitaan, Dahl toteaa, että "Se oli tietenkin, kuten hyvin voit kuvitella, varsin ikävä kokemus niin mukaville vanhemmille. Mutta ajan mittaan se oli paljon ikävämpää Jaakolle kuin heille. Vanhempien huolet olivat ohi käden käänteessä. Heistä tuli kuolleita ja kuopattuja kolmessakymmenessäviidessä sekunnissa. Jaakko-polo oli sen sijaan elossa mitä suurimmassa määrin, ja yhtäkkiä hän tajusi olevansa yksin ja peloissaan suuressa kylmässä maailmassa." Ylipäätään kirjan alku oli varsin ankea ja kurja, aina siihen asti, kunnes Jaakko pääsee tädeistään eroon jättipersikan avulla (joka sekin kohtaus oli minusta hieman karmiva). Kenties tarkoitus on sanoa, että vaikka asiat tuntuisivat menevän miten huonosti, voi aina tapahtua jotakin aika merkillistä, joka johtaa ehkä johonkin erittäin merkilliseen, joka johtaa johonkin käsittämättömän merkilliseen sattumukseen.

Rommel ja Jättipersikka

Jaakko ja jättipersikka on myös siitä hauska kirja, että sen henkilöhahmoista tunnistaa monia itselle läheisiä ihmisiä, parhaana esimerkkinä mainittakoon Kastemato, joka murehtii kaikesta mahdollisesta ja aina maalaa piruja seinille.

"Miksi sinä näytät niin huolestuneelta, Kastemato?" Tuhatjalkainen kysyi. "Mikä vaivaa?"
"Minua vaivaa...", Kastemato vastasi, "Minua vaivaa... No, minua vaivaa se, ettei ole mitään vaivaa!"

-E.

Ps. Olenko minä taas seuraavana kirjavalintavuorossa vai miten se menee? :D Se Journalihan taisi olla Suuresta lammasseikkailusta seuraava.