Suuresta lammasseikkailusta jäi hieman outo fiilis. Lopusta olen T:n kanssa täysin samaa mieltä - todellinen antikliimaksi! Ja siihen oli vielä piirretty kuva lammasmiehestä! Odotin loppuun jotain isoa pamausta (joka tavallaan tulikin), mutta sitten elämä vaan jatkui.
Minua viehätti kirjassa erityisesti sen nimettömät henkilöt. Päähenkilön nimeä ei kerrottu, hänen tyttöystävänsä oli vain nainen jolla oli suurenmoiset korvat. Päähenkilön vanha kissakin joutui elämään ilman nimeä, ennen kuin autonkuljettaja risti sen Savusilliksi.
"Juuri niin se on." Kuljettaja nyökkäili tyytyväisenä. "Miten olisi? Entä jos minä rätkäyttäisin pikku veijarille nimen?"
"Ei se minua haittaa. Mutta minkä nimen?"
"Sopisiko Savusilli? Tehän kohtelitte sitä kuin silliä."
"Ei hassumpi", minä sanoin.
"Huomaatteko nyt?" kuljettaja sanoi.
"Mitä mieltä sinä olet?" kysyin tyttöystävältäni.
"Ei hassumpaa", hän sanoi. "Aivan kuin olisi ollut näkemässä taivaan ja maan luomista."
"Tulkoon Savusilli", minä sanoin.
"Tänne, Savusilli", kuljettaja sanoi ja otti kissan syliinsä. Kissa pelästyi, puraisi kuljettajaa peukaloon ja sitten pieraisi.
- M.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti