Koska E ei antanut toivoa siihen, että kirjan lukeminen etenisi jatkossa yhtään sujuvammin, otin itseäni niskasta kiinni ja lukaisin kirjaa sivulle 102/326. Jestas, että loppuun on vielä pitkä matka.
Mielestäni kirjassa on kyllä jonkinlainen juoni. Käsittääkseni päähenkilö makaa mutakuopassa, vajuu hiljalleen alaspäin, ja miettii siinä samalla mennyttä elämäänsä. Kirja on täynnä väkivaltaa, likaa, huoraamista ja uskonnollista kiihkoa. Okei, ehkä tavallaan runollista ja varmasti taiteellista, mutta eivät kirjallisuuden mieliaiheitani. En myöskään pidä puhekielisestä kerronnasta - mutta se on vähiten häiritsevä puoli tässä mielipuolisessa kirjassa.
"...ruosteinen vesikouru hänen päänsä päällä taipui äkillisen mutaisen lastin alla ja lirautti lehti- ja opossuminsontaliemen hänen vellovalle tissilleen"
- M.
Minuakin tuo puhekielisyys häiritsee, vaikka sen onkin kai tarkoitus olla sellaista mykkää ajatuksen virtaa etelävaltiolaisittain... Ehkä alkuperäiskielellä toimisi paremmin. Tuo suomennoksen tyyli ainakin tökkii vaan kovasti. Onneksi se vähän kyllä vähenee siinä kirjan edetessä, tai ainakin tuntui vähentyvän siihen mennessä, mihin pääsin. :)
VastaaPoistaNiin ja odotan vähän, että tuon kehyskertomuksen lisäksi tulisi enemmän jonkinlaista juonellisuutta noihin tapahtumiin.. :D
-E.