Arvatkaas kuka lukaisi sitten samantein Aasintamman loppuun! C'est moi!
Noin vähän reilun puolenvälin jälkeen, kun sadekausi ja mudassa möyriminen loppui, homma alkoi mennä jännittäväksi. Päähenkilö sekosi täysin, rakensi raadonhajuisen puoli-mielikuvituslinnoituksen ja sai Jumalalta tehtävän.
Ihan tervejärkinen ei tainnut olla kirjassa yksikään henkilö. Eräs neito luuli päähenkilöä Jeesukseksi, ja eräät naiset erästä neitoa Neitsyt-Mariaksi. Uskonnollisuus-aspekti oli siis vahvasti läsnä. Kirjassa murhattiin, pantiin, kiusattiin loputtomasti eläimiä ja kuvattiin ihmisen julmuus ja typeryys todella, todella vahvasti.
Loppuosa meni siis lukemisen kannalta varsin sutjakkaasti, ja luettuna hämärinä yön tunteina, jätti aika mielenkiintoisen vaikutuksen jälkeensä. Mieleen juolahteli nukahtamisien välillä mutakuoppia, kuolleita koiria häkissä, ihraisia juoppoja ja mustia rupikokoelmia.
Olihan kirja. Lukemista en todellakaan kadu, taisi olla ensimmäinen lajityyppinsä edustaja allekirjoittaneelle.
- M.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti