Kirjamessuilla oli niin mukavaa!

Koska T omi itselleen Kirjamessuilla ilmaan ponnahtaneen hyvän otsikon tulevaa käyttöä varten, oli minun tyytyminen ylläolevaan hieman latteampaan, vaikkakin ihan todenmukaiseen, otsikkoon. Kirjamessuilla oli niin mukavaa! Siitä todisteena hieman kuvasatoa:



E ytimessä, eli kirjojen äärellä

T ja hieno Blogger-nimikylttimme, jonka saimme Atenalta, joka ystävällisesti kutsui meidät paikalle

M vauhdikkaana kirjailijatapaamisessa


Pääsimme siis kutsuttuina osallistumaan Pasi Ilmari Jääskeläisen "Sielut kulkevat sateessa" -tilaisuuteen. Kyseinen kirjailija ei ollut meille entuudestaan tuttu, mutta vaikutti niin sympaattiselta ja sanavalmiilta, että epäilen, että kirjakin tulee saamaan tokipiiriläisiltä hyvän vastaanoton!

- Raportoi M, joka päätyi hankkimaan messuilta sekä kirjoja että kortteja seuraavasti:

Parantaja

 Kokoustimme pitkäksi venyneen tauon jälkeen M:n luona kirjamessujen jälkeisissä tunnelmoinneissa (messu-aiheisia postauksia lienee luvassa). Keskustelimme Antti Tuomaisen Parantaja- kirjasta, jonka luimme kaikki jo kesällä, joten aivan tuoreessa muistissa kirja ei ollut.

Tykkään asioista, jotka ovat rouheita. Ehkä siksi pidin Parantaja- kirjasta huomattavasti enemmän kuin muut tokipiiriläiset. Päällimmäisenä itselleni jäi mieleen kirjan synkeän kaunis tunnelma. Ilmastonmuutoksen kourissa kipuileva sateinen Helsinki hetkeä ennen tuhoa ja epätietoisuuden kalvama mies toivottomalta tuntuvalla etsintäretkellään. Pelkistetty puhekielinen teksti käy tarinaan kuin nyrkki silmään.

Elämän merkitykselliset hetket ovat tapahtuessaan niin ohikiitävän lyhyitä ja itsestään selviä, että ne tulee kuitattua murahduksella tai hymähdyksellä.

Toisaalta E ja M kokivat puhekielisyyden jotenkin häiritsevänä. Koko kirjapiiristelyssä hienointa ja hauskinta onkin se, kuinka eri tavalla kirjan voi kokea ja lukea. Tähtiä:

*** ja 1/2

Loppuun vielä lisäisin, että aloitin Kvanttivarkaan, joka näin äkkiseltään muistuttaa kerronnallisesti Iain Banksiä. Hmm. 

T

Vihdoin posti toi paketin!

Kvanttivaras on osoittautunut yllättävän vaikeaksi hankittavaksi (eikä vähiten oman pöhköyden vuoksi). Kirja löytyi lähikirjaston valikoimasta, ja oli vielä lainattavissakin. Jotenkin minulta jäi vain tiedostamatta - vaikka tiesin kyllä - että seudun kirjastot ovat kaikki kiinni syyskuun ajan. Joten kirja jäi odottamaan lokakuuta. Kun sitten lokakuu koitti, ja aloin kirjan saatavuutta tutkailla uudemman kerran, olikin joku sen kerennyt viemään nenäni edestä. Täytyi siis pistää kirja tilaukseen ja odottaa vähän lisää. Vihdoin tällä viikolla kirja tipahti postiluukusta!

Valitettavasti en kyllä ehdi lukea sitä loppuun asti ennen viikonlopun kokoustamista, mutta ehkä piirillä riittää muutakin puitavaa. Kuten jalkautuminen Helsingin kirjamessuille.

Kvanttivarasta odotellessa luennassa on ollut mm. Bernard Cornwellin viikinkisarja (siitä myöhemmin lisää), sekä alla näkyvä World War Z.

Elokuva oli viihdyttävää zombihässäköintiä, joka sai miettimään taas vaihteeksi oman kodin turvallisuutta zombiapokalypsin varalta. Kirja puolestaan oli aivan eri maata. Siinä kuljettiin haastattelijan mukana ympäri maapallon kuulemassa henkiinjääneiden kertomuksia, alkaen siitä, kun tartunta oli vasta huhu, jota kukaan ei uskonut. Erittäin mielenkiintoinen kirja, johon ehdottomasti kannattaa tutustua!

-E.

New Bad Future

Aikaa on jo vierähtänyt siitä hetkestä, kun M ja E seisoivat Geirangerilla, ja Parantaja siirtyi kädestä toiseen. Luin kirjan reissatessamme Norjassa, makoillen teltan viileässä ilmassa. On helppo ymmärtää, miksi ihmiset kirjassa pakenivat kurjuutta nimenomaan Norjaan, keskelle jylhän kauniita maisemia.

Kuten on varmaan tullut selväksi, dystopiat vetoaa kovasti piiriläisiin, mikä varmisti mielenkiinnon kirjaa kohtaan. Toisaalta suomalainen kaunokirjallisuus.... sanotaan nyt, että vetoaa himpsusti vähemmän. :D

Kirja oli kuitenkin suhteellisen positiivinen yllätys. Se kuvasi tulevaisuutta, jossa asiat ovat menossa huonompaan suuntaan, yhteiskunta on rapistumassa, mutta jotain entisestä on vielä jäljellä. On helppo ajatella, että näin se todellisuudessa menisi, hitaasti, mutta vääjäämättä.

Kirjan dekkari-osuus jätti kyllä toivomisen varaan, se tuntui vähän liian yksinkertaiselta, vähän kuin sivuseikalta, johon on turha panostaa enemmän kuin on tarvetta.

Toisaalta pohjalla paistoi usko ihmisiin ja rakkauteen, mikä oli jotenkin yllättävä, ja kirjan muuhun tunnelmaan tavallaan epäsopiva teema. Mutta mukavaa vaihtelua yleensä vallitsevalle kyynisyydelle! (vrt. Tie, jossa grillailtiin toisia ihmisiä...)

Kun nyt on vauhtiin päästy, niin ajattelin edelleen jatkaa tätä Suomi-putkea. Siksi valitsin seuraavaksi kirjaksi Hannu Rajaniemen esikoisteoksen Kvanttivaras. (vaikka oikeastaan se onkin käännöskirjallisuutta...) Saa nähdä, miten suomalainen scifi uppoaa.

-E.

Sanomalehdestä luettua

2344 Helsingin Sanomien lukijaa äänesti suosikkinsa parhaaksi 2000-luvun suomalaiseksi romaaniksi (linkki artikkeliin). Yli 2000 henkilön otos taitaa olla jo aika kattava. Hieman itseäni nolottaa, että sadan romaanin joukosta en taida olla lukenut viittäkään..!

 

Mutta yksi Tokipiirissä luetuista kirjoista pääsi seitsemänneksi. Kymmenen kärki:

 

1. Sofi Oksanen: Puhdistus

3. Ulla-Lena Lundberg: Jää

3. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran

4. Kari Hotakainen: Ihmisen osa

5. Rosa Liksom: Hytti nro 6

6. Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie

7. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

8. Katja Kettu: Kätilö

9. Antti Hyry: Uuni

10. Aki Ollikainen: Nälkävuosi

 

Mielenkiintoinen valikoima, näistä pitäisi varmaan lukea joku toinenkin tuon Ennen päivänlasku ei voi lisäksi, etenkin kun Tokipiirillä taitaa olla Suomi-putki päällänsä :)

 

 - M.

Parantaja mukana Norjassa

Antti Tuomaisen Parantajaa kohtaan oli itselläni suurehkot odotukset. Dystopia sekä kirjallisuudessa että elokuvissa saa minut yleensä innostumaan. Ja dystopiaa kotoisessa Helsingissä! Espoolainen ei voinut olla hykertelemättä.

Tylysti on todettava, että odotukseni eivät täyttyneet. Dystopiaa oli kyllä tarjolla, mutta kovin arkisesti; kerrostaloja oli hylätty ja väkivalta lisääntynyt. Parantaja oli mielestäni kokonaisuudessaan skandinaavisen pelkistetty, ja siten varsin suomalainen tapaus. Pelkistys ei kuitenkaan yltänyt aiemmin Tokipiiri-kirjana luetun Tien tasolle, vaan jäi seilaamaan jonnekin simppelille maitopurkki ja makkaraa -osastolle (joka sekin on ihan tärkeä osasto; kirja tarjoili mm. uskoa parisuhteeseen). Loppuratkaisukin oli mielestäni jotenkin helppo, eikä herättänyt mitään kummempaa ahaa- tai muutakaan elämystä.

Mutta siitä pidin, että tarinassa kaikki rikkaat pakenivat Norjaan. Olimme nimittäin juuri kirjan lukemisen aikoihin E:n kanssa Norjan reissulla, ja kirja siirtyikin eteenpäin luettavaksi Geirangerilla vesiputouksen äärellä.

- M

Puutarhurointia ja dystopiaa

Olen hitusen myöhässä kirjoituksineni, mutta ei liene ensimmäinen kerta. M ehti jo kirjoitella meijän kokoustamisestakin, mutta kirjoittelenpa silti vielä jotain pientä.

Sunnuntaivuosi puutarhassa tosiaan oli kiva kirja luettavaksi. Itse en lukeudu viherpeukaloiden joukkoon, vaikka kovasti yritänkin omalla takapihallani touhuta ja möyriä. Oli kiinnostavaa huomata, kuinka antaumuksella ja suunnitelmallisesti puutarhaa voi hoitaa. Ehkä minäkin joskus vielä teen oikein kunnollisen puutarhasuunnitelman...

Seuraava kirja on Antti Tuomaisen Parantaja, Helsinkiin sijoittuva dystopinen dekkari (hihhih). Siis kuinka semmoisen kirjan muka voisi jättää valitsematta? Me piiriläiset olemme ehkä ennakkoluuloisia suomalaisen kirjallisuuden suhteen, joten toivokaamme, että tämä on se kirja, joka lopullisesti hälventää moiset ajatukset.

T