Parantaja

 Kokoustimme pitkäksi venyneen tauon jälkeen M:n luona kirjamessujen jälkeisissä tunnelmoinneissa (messu-aiheisia postauksia lienee luvassa). Keskustelimme Antti Tuomaisen Parantaja- kirjasta, jonka luimme kaikki jo kesällä, joten aivan tuoreessa muistissa kirja ei ollut.

Tykkään asioista, jotka ovat rouheita. Ehkä siksi pidin Parantaja- kirjasta huomattavasti enemmän kuin muut tokipiiriläiset. Päällimmäisenä itselleni jäi mieleen kirjan synkeän kaunis tunnelma. Ilmastonmuutoksen kourissa kipuileva sateinen Helsinki hetkeä ennen tuhoa ja epätietoisuuden kalvama mies toivottomalta tuntuvalla etsintäretkellään. Pelkistetty puhekielinen teksti käy tarinaan kuin nyrkki silmään.

Elämän merkitykselliset hetket ovat tapahtuessaan niin ohikiitävän lyhyitä ja itsestään selviä, että ne tulee kuitattua murahduksella tai hymähdyksellä.

Toisaalta E ja M kokivat puhekielisyyden jotenkin häiritsevänä. Koko kirjapiiristelyssä hienointa ja hauskinta onkin se, kuinka eri tavalla kirjan voi kokea ja lukea. Tähtiä:

*** ja 1/2

Loppuun vielä lisäisin, että aloitin Kvanttivarkaan, joka näin äkkiseltään muistuttaa kerronnallisesti Iain Banksiä. Hmm. 

T