torstai 15. elokuuta 2013

New Bad Future

Aikaa on jo vierähtänyt siitä hetkestä, kun M ja E seisoivat Geirangerilla, ja Parantaja siirtyi kädestä toiseen. Luin kirjan reissatessamme Norjassa, makoillen teltan viileässä ilmassa. On helppo ymmärtää, miksi ihmiset kirjassa pakenivat kurjuutta nimenomaan Norjaan, keskelle jylhän kauniita maisemia.



Kuten on varmaan tullut selväksi, dystopiat vetoaa kovasti piiriläisiin, mikä varmisti mielenkiinnon kirjaa kohtaan. Toisaalta suomalainen kaunokirjallisuus.... sanotaan nyt, että vetoaa himpsusti vähemmän. :D

Kirja oli kuitenkin suhteellisen positiivinen yllätys. Se kuvasi tulevaisuutta, jossa asiat ovat menossa huonompaan suuntaan, yhteiskunta on rapistumassa, mutta jotain entisestä on vielä jäljellä. On helppo ajatella, että näin se todellisuudessa menisi, hitaasti, mutta vääjäämättä.

Kirjan dekkari-osuus jätti kyllä toivomisen varaan, se tuntui vähän liian yksinkertaiselta, vähän kuin sivuseikalta, johon on turha panostaa enemmän kuin on tarvetta.

Toisaalta pohjalla paistoi usko ihmisiin ja rakkauteen, mikä oli jotenkin yllättävä, ja kirjan muuhun tunnelmaan tavallaan epäsopiva teema. Mutta mukavaa vaihtelua yleensä vallitsevalle kyynisyydelle! (vrt. Tie, jossa grillailtiin toisia ihmisiä...)

Kun nyt on vauhtiin päästy, niin ajattelin edelleen jatkaa tätä Suomi-putkea. Siksi valitsin seuraavaksi kirjaksi Hannu Rajaniemen esikoisteoksen Kvanttivaras. (vaikka oikeastaan se onkin käännöskirjallisuutta...) Saa nähdä, miten suomalainen scifi uppoaa.

-E.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti