Tilasin Jumalat juhlivat öisin -kirjan itselleni, koska lähialueen kirjastoista sitä ei löytynyt. Kirja saapui muutama viikko sitten perjantaina ja lauantaihin mennessä olin jo lukenut siitä kaksi kolmasosaa. En oikeastaan edes lukenut, vaan ahmin ja hengitin sitä. Luin lopulta kirjan noin kahdessa ja puolessa päivässä.
"Lumi alkoi sulaa vuorilla ja Bunny oli ollut kuolleena monta viikkoa ennen kuin aloimme ymmärtää tilanteemme vakavuuden."
Kirja alkaa Bunnyn kuolemasta ja ensimmäisessä osassa pohjustetaan kuolemaan johtaneita tapahtumia. Tarina kerrotaan Richard Papen näkökulmasta, kun hän vuosien kuluttua muistelee tapahtumia, jotka johtivat hänen opiskelutoverinsa Bunnyn kuolemaan. Edellisestä postauksesta löytyy tarkempi juonikuvaus.
Päällimmäisenä kirjasta jäi mieleen uskomattoman soljuva ja taitava kirjoitustyyli. Tosin luin kirjasta suomennetun version, joten luulen, että luen sen myöhemmin uudestaan englanniksi. Suomentajalle kylläkin täydet pisteet suorituksesta, teksti oli hyvin käännetty ja nautittavaa.
Ymmärrän hyvin vertailut If We Were Villains -kirjan osalta ja pidin molemmista yhtä paljon. Jumalat juhlivat öisin käsittelee moraalia, syyllisyyttä ja tietynlaista yläluokan hillittyä rappiota (vai huolettomuutta). Eliittikoulussa opiskelevat nuoret Richardia lukuun ottamatta ovat kaikki lähtöisin rikkaista, menestyvistä tai muuten ylemmän luokan perheistä ja ovat tottuneet saamaan kaiken tarvitsemansa ilman suurempia ponnisteluja. Tämän vuoksi he ehkä lankeavatkin estetiikan kaipuussaan ja alternatiivista tajunnan tasoa tavoitellessaan suorittamaan brutaalin rikoksen.
Syyllisyyden ja paljastumisen pelko saa henkilöt reagoimaan hyvin eri tavoin. Toisilla paine saa aikaan hillitöntä päihteiden käyttöä ja toiset puolestaan eristäytyvät kokonaan ystävistään. Mietin myös ystävysten palvoman opettajan vaikutusta tapahtumien kulkuun. Eristämällä opiskelijat muista sosiaalisista kanssakäymisistä ja korostamalla oman ryhmänsä erityisyyttä hän yllyttää entisestään ystävysten käsitystä siitä, että he ovat kaiken tavanomaisen - moraalin, sääntöjen, sosiaalisten normien - yläpuolella. Tekojen seuraamukset eivät koske heitä, koska he ovat valittuja ja erityisiä. Paitsi että ryhmä huomaa, ettei asia oikeasti olekaan näin. Syyllisyydentunne ei poistu kreikan klassisia tekstejä lukemalla ja kuollut opiskelijatoveri oli ihan oikea ihminen, jolla oli häntä kaipaamaan jääviä läheisiä. Kirjan loppu oli ennalta-arvattava, mutta silti vaikuttava. Oikeastaan tarina ei olisi voinut päättyä muuten. Henkilöt olivat ajaneet itsensä umpikujaan psyykkisesti ja eskalaatio vaani koko ajan nurkan takana.
Jäin miettimään Richardia tarinan kertojana. Richard itse kuvaa olevansa vakuuttava valehtelija. Kuinka paljon hänen kertomaansa voi luottaa? Missä määrin tapahtumat ovat tapahtuneet hänen kuvaamallaan tavalla? Richard on epäluotettava kertoja, joten loppujen lopuksi lukija ei voi tietää, mitä oikeasti tapahtui. Tämä tekee kirjasta vielä kiehtovamman. Tarina jää mieleen pitkäksi aikaa. Haluaisin lukea päähenkilöistä enemmän, kirja olisi hyvin voinut olla tuplasti pitempi ja olisin silti ahminut sen tyytyväisenä.
Kuten sanottu, tulen hyvin todennäköisesti palaamaan kirjan pariin vielä uudestaan. Seuraavalla kerralla aion lukea sen hitaasti ja nautiskellen ja tulkita pieniä vihjeitä tarkemmin. Ensimmäisellä kerralla luettuna moni asia meni varmasti ohi, varsinkin kun luin kirjan todella intensiivisesti, silmät rivejä harppoen!
Kuvat Pariisista muutaman vuoden takaa, eivät liity mitenkään kirjaan, mutta sopivat mielestäni estetiikaltaan hyvin aiheeseen :)
-T.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti