Staalo oli ihan mielenkiintoinen, jännittäväkin, ja välillä oikeasti raikas ja tuore. Mutta koska harvoin pystyn itse pelkästään kehumaan lukemiani kirjoja, niin samalla täytyy todeta, että kirja oli myös liian pitkä, osin puuduttava, ja liiaksi yksityiskohtiin menevä. Välillä pitkät kuvailut saivat minut uppoamaan kirjaan ja tarinaan, välillä selailemaan sivuja hohhoillen ja rivejä eteenpäin hyppien.
Mielenkiintoisin yksityiskohta kirjassa oli vanha talo, ja sen yhteydessä oleva peikkojen Pesä. Pidin myös kirjan realismin tunnusta ja sen ruotsalaisesta miljööstä. Voisin lukea uudestaankin, jos tästä olisi tarjolla lyhennetty versio :)
Olin tokipiiriläisistä viimeinen, joka sai kirjan luettua, mutta näemä ensimmäinen, joka kirjasta kirjoitti. Bloggausinto taitaa olla taas hieman kaikilla hakusessa...
- M
Tämä on ollut mielessä kyllä, jotenkin vaan tahtonut siirtyä aina eteenpäin :D
VastaaPoista-E.