Aloitin Yösirkuksen lukemisen miltei välittömästi sen jälkeen, kun E ystävällisesti sen täällä julkisti (mistähän tuo olisi inspiraationsa kirjavalintaan saanut...). Kuten E:kin toteaa, kirjan ihkuihana kansi suorastaan pakottaa vaikutuksille alttiin pienen ihmisen nappaamaan kirjan :) Ja hyvä niin - ihanempaa kirjaa en ole vuosikausiin lukenut!!! Tuli aivan semmoinen olo kuin olisin taas 8-vuotias (merkittävä ikä siinä mielessä, että silloin luin ensimmäisen kerran Taru Sormusten Herrasta -trilogian); kun kaikkialla oli ihmeitä ja taikaa ja kesät kestivät kokonaisen ihmisiän ja jonain päivänä, jos katsoisin tarpeeksi tarkkaan, löytäisin tien toiseen maailmaan, jossa olisi lohikäärmeitä ja peikkoja ja kadonneita prinsessoja.
Nimensä mukaisesti kirja kertoo sirkuksesta, joka on auki ainoastaan öisin. Sirkus toimii myös eräänlaisena pelilautana kahdelle taikurille, Celialle ja Marcolle, jotka kilpailevat toisiaan vastaan salaperäisessä pelissä, johon heitä on valmennettu pienestä pitäen. Kuten jo hehkutin, kirja on aivan yksinkertaisesti
ihana. Voin vaikka vannoa, että lukiessani tunsin kinuskin ja omenoiden ja vaniljan tuoksua :)
"Sirkus saapuu varoittamatta. Siitä ei ilmoiteta etukäteen, kaupungin lyhtypylväisiin tai ilmoitustauluille ei ilmesty julisteita, paikallisessa lehdessä ei ole mainosta tai mainintaa. Se vain yksinkertaisesti on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä."
Oooooh. Pitäisiköhän lukea tämä saman tien uusiksi.
T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti