Odotukseni Liikkuvan linnan suhteen olivat melko korkealla: kuten jo aikaisemmin on tullut mainittua, kirjailijan toinen teos viehätti minua ollessani pieni ja Liikkuvan linnan elokuva-versio puolestaan kuuluu tämän hetken suosikkeihini. Vaikka korkeat odotukset yleensä tuntuvat olevan pohjustusta pettymyksillä, tällä kertaa ei moisesta näkynyt jälkeäkään. Tarinan pääpiirteet M jo kertoikin omissa pohdinnoissaan, ja taidamme olla kaikki samoilla linjoilla suosikkihahmon suhteen. ;)
Minun on tunnustettava, että kirjaa lukiessani olin niin tuon maailman ja tarinan lumoissa, etten juurikaan mietinyt syntyjä syviä, mutta M:n pohdintoja lukiessani aloin itsekin miettiä ihmisten käyttäytymisen ja siihen liittyvien odotusten välistä suhdetta. Sophiella on hyvin vankka käsitys siitä, miten hänen tulee käyttäytyä ja mitä häneltä odotetaan, ja yleensä hän myös toimii tämän käsityksen mukaan, mutta esimerkiksi ollessaan yksin ompelemassa hattuja, hänestä tulee kuin aivan eri henkilö. Ehkä muuttuessaan vanhaksi Erämaan noidan lumouksen vaikutuksesta, Sophie vapautuu osittain noista käsityksistään. Kun kukaan ei tunnista häntä, hän uskaltaa olla enemmän sellainen kuin hän sisimmässään on. (Tosin, kuten M jo huomautti, Sophie pitää melko tiukasti kiinni ajatuksesta, että vanhin sisko epäonnistuu aina.)
Suureksi harmikseni sain taas kerran todeta tämän kaupungin kirjaston valikoiman varsin riittämättömäksi: Liikkuva Linna oli ainoa Diana Wynne Jonesin kirja, mikä täältä löytyy. Leijuva linna olisi kovasti kiinnostanut minuakin, mutta jospa se leijuisi sitten vastaan jostain muualta...
-E.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti