Kirjan lukemisesta on nyt jo hetki, ja juuri ennen kirjapiirin kokousta (T:n tekemän kääretortun kera) laitan vielä ylös lyhyen loppulauselmani teoksesta. Enkelipeli on tosiaan omituisen vanhahtava ja "klassinen" opus. Kauhukuvasto noudattaa samaa, edellisen aikakauden kaavaa; saatana, pimeät varjot, ahdistus ja mielipuolisuus. Toisaalta siinä vaiheessa, kun luulin jo tietäväni mitä kirja pitää sisällään, siinä tulikin uusia, yllättäviä käänteitä. Varsinkin uskonto-aspekti kutkutti mielikuvitusta.
Loppua kohti Enkelipeli ikävä kyllä huononi, juoni hapristui ja käänteet alkoivat töksähdellä. Pidin silti kirjasta kokonaisuutena - helmenään se ummehtunut, haiseva huone kaapin takana.
- M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti