Koska olen hillitön kirjahamsteri, kirjahyllystäni sattui löytymään myös E:n valitsema Kolmen kappaleen probleema -kirja. Ostin sen useampi vuosi sitten miehelleni joululahjaksi ja se on ollut omalla lukulistallani pitkään. Nyt olikin hyvä aika tarttua kirjaan!
Päällimmäisenä tunteena kirjan lukemisen jälkeen oli ihmetys - siis mitä oikein tuli luettua?!? Kirja alkaa Kiinan kulttuurivallankumouksen ajoista vuodelta 1967 ja jatkuu nykypäiviin, kun nanotutkija Wang Miaon oven taakse ilmestyy kaksi poliisia ja kaksi sotilasta. Tämän jälkeen tarina lähtee rullaamaan nopeasti ja luvassa on omituisia ja yllättäviä juonenkäänteitä.
Kirja on, kuten useassa yhteydessä on tullut mainittua, kovan luokan scifiä. Siinä keskitytään vahvasti yksityiskohtien kuvaamiseen. Esimerkiksi kirjan loppupuolella on hyvin pitkä (tai ainakin hyvin pitkältä tuntuva) kappale yksitoistaulotteisen protonin levittämisestä kahteen ulottuvuuteen, jotta sen pinnalle pystytään etsaamaan mikropiirejä.
“Tämän mikropiirin toimintaperiaate erosi täysin perinteisestä mikropiiristä, sillä sen rakenne ei perustunut atomeille, vaan protonin aineelle. Virtapiirien PN-rajapinta oli muodostettu protonin pinta-alueella vaikuttavaa vahvaa voimaa taivuttamalla, johtimet puolestaan oli valmistettu ydinvoimaa johtavista mesoneista.”
Lukiessa tuntui siltä, että tarinan päähenkilöt olivat tavallaan sivuseikka - välttämätön paha, jonka kautta kerrontaa vietiin eteenpäin. Sinänsä tarina oli todella kiehtova. Pidin siitä, miten kirjassa kiedottiin yhteen alun perin satunnaisilta vaikuttavat yksityiskohdat, kuten virtuaalitodellisuudessa pelattava tietokonepeli, jossa Kaaoksen ja Tasapainon ajat vaihtelevat tai verkkokalvoilla välkkyvä lähtölaskenta. Todellakin lukemisen arvoinen kirja, joka herätti paljon ajatuksia. Tavallaan tämä oli täydellinen vastakohta kirjapiirin edelliselle kirjalle. Kolmen kappaleen probleema kuvaa tapahtumia monesta eri näkökulmasta ja tarinaa kerrotaan pitkälti ulkopuolisen kertojan vinkkelistä. Ehkä tästä johtuen tarinan päähenkilöt jäävät taka-alalle ja varsinainen huomio keskittyy itse tapahtumiin ja niiden merkitykseen ihmiskunnalle.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen lukuelämys. Kirja on Muistoja planeetta Maasta -trilogian ensimmäinen osa ja aion tarttua myös jatko-osiin, jotta saan tietää, miten tarina etenee. Odotan mielenkiinnolla, mitä muut tokipiiriläiset kirjasta tuumaavat…
 |
Planetaarinen malli, 📷: T (Naturhistorisches museum, Wien) |
-T.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti