" Thomas kävelee niin että ei näe kengänkärkiään pitemmälle, katsoo oikeata kenkää ja vasenta kenkää, aina on jompikumpi edellä ja täytyy vain kävellä jotta tietäisi kumpi on oikeassa, oikea vai vasen. Minä olen pyörätuolissa ja pyörähdän helposti hellan ääreenkin, oikeassa olemista ei tarvitse miettiä, Sarah siitä huolehtii kovasti, että verhot ja tyynyt ja koristeet olisivat comme il faut; hän sanoo kamailfoo."
Ensimmäinen ajatukseni kirjasta taisi olla "voi itku" ja seuraava "no ainakin tää on lyhyt". Todennäköisesti kirjasta olisi ollut mahdollista saada jotain irti ihan oikeasti. Luulisin.
 |
| Ei mennyt ihan putkeen tämäkään |
Niin ja Kvanttivarkaasta vielä sen verran, että tykkäsin kirjasta kovasti. Ja voin vilpittömästi sanoa, että en huomannut jäädä ihmettelemään omituisuuksia sanastossa tai muussa. Olin vissiin niin scifi-fiiliksissä heti alusta alkaen. (Mitenkähän tajunnanvirta-fiiliksiin pääsisi?)
T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti