harmaa aamu! harmaa päivä! harmaa kylä! harmaat ihmiset!

Kristina Carlsonin Herra Darwinin puutarhuri herättää mielenkiinnon jo ensimmäisillä sivuillaan. En ole varma, missä lauseen raja menee, mutta lausekokonaisuuden alku on seuraavanlainen:

EDWIN JOLKOTTAA tietä pitkin ja kaivaa nenäänsä

Naakat kellotapulissa raakkuvat 

harmaa aamu! harmaa päivä! harmaa kylä! harmaat ihmiset!

mies jolkottaa! kuin koira! iso koira! painavat tassut! pitkä kuono!

Kuten ehkä muutaman kerran tässäkin blogissa on mainittu, en ole itse kovinkaan suuri tajunnanvirran ystävä. Tästä kirjasta kuitenkin pääsääntöisesti pidin. Välimerkkien puute ja lauseiden outo rakenne tuntui jopa helpottavalta. Mitä jos ei tarvitsisi itsekään välittää kaikenmaailman pisteistä ja isoista kirjaimista, pistäisi vaan tekstiä menemään näppäimistö pitää pehmeitä napsahduksia laittaa
kirjaimia vaan putkeen naps-naps! naps-naps-naps! :-D

Niin, kirja ei ollut lainkaan vastenmielinen, vaikka sitä hieman alunperin pelkäsin. Toisaalta se ei ollut mitenkään erityisen maatamullistava eikä sen sanomakaan laittanut pään rattaita pyörimään eri suuntaan. Lisäksi olin hieman pettynyt siitä, että Darwinkaan ei muuta kuin vilahti muutamalla sivulla, ja se kuuluisa suihkukin jäi pahasti sivurooliin. Ja pakko on vielä todeta, että aiemmin luettu "Paikka vapaana" teki englantilaisen pikkukylän kyseenalaisen idyllin kuvauksen sellaiselle tasolle, että näitä muita englantilaisen pikkukylän kuvauksia vertaa hyvin nopeasti siihen - eikä ole vielä löytynyt voittanutta.

"Eläinten kalloihin ei ole työnnetty mitään ylimääräistä joka pysäyttäisi kesken juoksun tai lennon tai metelemisen. Ihminen on ainoa eläin, joka ihmettelee minne on menossa ja miksi. Pysähtyy kuin seinään ja kyselee. Minä luulen, että joku kylmäpäisempi laji kuten rotat ottaa vallan."

Kaiken melko joutavan kirjan ihmisten harjoittaman pällistelyn seassa oli tarjolla myös omaa mielialaa nostattavia oivalluksia ja mielenkiintoisia evoluutioteoriaan liittyviä pätkiä (kuten katkelma yllä).

Sarjamme "positiivisesti yllättäneitä suomalaiskirjoja" siis jatkuu ainakin omalta kohdaltani.

- M.