Sain luettua (ensimmäisenä!) valitsemani Hannu Rajaniemen Kvanttivarkaan tuossa viime vuoden viimeisinä päivinä, mutta siitä kirjoittaminen on jäänyt roikkumaan. Ihan omaa saamattomuutta, ei mitään tekosyitä tällä kertaa...
Kirja oli kyllä positiivinen yllätys! Ei sillä, että minulla olisi mitään erityisiä ennakko-odotuksia (tai ennakkoluuloja) kirjaa kohtaan ollut.
Kirjan päähenkilönä seikkailee mestarivaras Jean le Flambeur, joka kirjan alussa on dilemmavankilassa. Hänet pelastaa sieltä nainen nimeltä Mieli, ehtona, että Jean auttaa naista keikassa Marsissa, Oublietten liikkuvassa kaupungissa. Kirja siis sijoittuu omaan aurinkokuntaamme, jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen.
Kvanttivaras on scifi-akselilla sieltä kovimmasta päästä, ei mikään aivan helppo luku-urakka, jos ei scifi-kirjallisuus noin muuten ole lähellä sydäntä. Etenkin alkuun lukukokemusta voi hankaloittaa valtava teknisten termien ja uudissanojen viidakko (esim. M:n postauksen lainaus antaa hyvän kuvan). Itse pidin siitä, että lukiessa aivot joutuivat vähän normaalia enemmän työskentelemään kootessaan asiayhteyksistä sanojen ja termien merkityksiä. :)
Juoneltaankin kirja oli mielenkiintoinen. Siinä oli tavallaan jonkinlaista veijarivaras-tunnelmaa sekä aimo annos dekkaria. Tämä kirja kestäisi mainiosti toisenkin (ja vaikka useamman) luennan, ja arveleisin, että siitä löytyisi aina jotain aivan uutta. Kirjan lopussa katse kääntyy kohti edessä olevia seikkailuja ja kirjan seuraavaa osaa. Kyllä harmitti, kun ei sillä hetkellä ollut Fraktaaliruhtinasta hallussa!
-E.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti