Herkutuksia & herkkurosmo
Suklaapuodista totesimme, että sitä oli erittäin mukava lukea, vaikkei se mikään tajunnanräjäyttävä teos olekaan. Kieli oli kuvailevaa ja rönsyilevää ja herkutusten kuvailu sai ainakin allekirjoittaneen massuttelemaan suklaata oikein urakalla :) Kirjapiiriläiset eivät kuitenkaan pitäneet kidnappaus-vihjailuista (tyhmä kidnappaus) eivätkä lopusta (tyhmä loppu). Ihmestystä ja osin ärsytystäkin herätti myös se, että kirjan pohjalta tehdyssä elokuvassa Reynaud on pormestari, eikä pappi (siis mitä järkeä?). Tähtiä kirjalle ***+ . Kiva, mutta harmiton
Majakanvartija jakoi mielipiteitä enemmän, M ja T ärsyyntyivät alun jorinoista ja M:n mielestä kirja ei kulkenut mihinkään. E ja T pitivät oivalluksesta, että tarinoilla ei oikeastaan ole alkua eikä loppua. Kirjan kieli oli kaunista ja tarinoiden kahtiajakautuneisuus - valo/pimeys - toivat mieleen, että tarinat ovat kuin majakan valo, joka ohjaa laivoja pimeällä merellä. Tähtiä ***- . Kirjan lopussa tapahtumat muuttuivat niin runollisen tajunnanvirtaisiksi, että putosimme kaikki kärryiltä, paitsi M, joka oli tipahtanut jo alussa, raahauduttuaan ensin hetken kärryjen perässä.
T (joka on jälleen ollut niin sekaisin unenpuutteesta, että kykeni kirjoittamaan vasta nyt)
Laitoin herkutus-kuvia, vaikka ne ei varsinaisesti liitykään tuohon meetingiin, kun ei ollut kaalinkeittelykuvia :)Ja onhan nuo samalta viikonlopulta kuitenkin.
VastaaPoistaT