Päähenkilö, Bruno, on sympaattinen, hyväkäytöksinen pikkupoika. Hän ei ymmärrä, miksi heidän täytyi muuttaa Aus-vitsiin (mikä siinä on se vitsi?), miksi Hillerin suosio on Isälle niin tärkeää, ja miksi aidan toisella puolella asuu poikia, isiä, ja isoisiä pyjamat päällä - eikä heidän kanssaan saa leikkiä. Lopussa en itkenyt, olin arvannutkin miten siinä käy. Mutta hieman surumieliseksi tulin.
Aihetta on käsitelty pienen pojan näkökulmasta, mikä on varmasti hyvä valinta. Poika ihmettelee nuoruuden viattomuudella ympärillä olevaa maailmaa. Ja pistäähän se ihmettelemään, aikuistakin ihmistä. Näin sieluni silmin yhä laihtuvat, lannistetut juutalaiset, ja remuavat, ylimieliset natsit.
Kirjan lopussa on hieman tyhmät loppusanat. Miksi selitellä kirjoittamisiaan?
(Kuvassa ko. kirja ja E:n kanssa tehdyt muffinsit)
-M.
Onhan se varsin muikeaa lukea keskitysleirien kurjuudesta ja samalla mussuttaa superherkullisia suklaamuffinseja... ;)
VastaaPoista-E.