Paikka vapaana

Tunnustan, kuulun niihin harvoihin, jotka eivät koskaan ole oikein päässeet sisälle Harry Pottereihin. Kirjat - blaah, leffat - blaah. Kun siis E viime kokouksessamme keittiön pöydän ääressä paljasti seuraavan kirjan, J.K.Rowlingin aikuistenkirjan Paikka vapaana, ensimmäinen ajatukseni oli pitkä blaaaaaah.

Kuitenkin, kun kirja päättyi, itkin. Se onnistui sittenkin koskettamaan, syvältä.

Alku ei tosin vaikuttanut lupaavalta. Liikaa ihmisiä, joita ei hetken lukutauon jälkeen enää osannut yhdistää oikeaan puolisoon ja oikeaan heikkouteen. Olisi melkein pitänyt piirtää kartta. "Kaiken kieltävä Shirley on lihavan Howardin kanssa, ja heidän poikansa on tärkeilevä asianajaja Miles, joka on nuoruttaan haikailevan Samanthan kanssa". Tarina kuitenkin imaisi oikeasti mukaansa, ja ihmisistä alkoi välittää. Kokeilevat, tyhmät teinit; aikuiset, jotka katselevat maailmaa omien silmälasiensa läpi; vanhemmuuden vaikeudet ja kontaktipinnan vähäisyys äidin/isän ja lapsen välillä.

Tässä lukukokemuksessa American Beauty kohtasi ihmisiä liiankin tarkasti kuvailevan L.M.Montgomeryn Runotyttö-Emilian. (Yhdessä Runotyttö-kirjoista Emilia antaa vahingossa opettajalleen muistikirjan, johon on kuvaillut ivallisesti mutta terävän osuvasti ympärillään olevia ihmisiä. En enää muista tarkkaan miten juttu meni, mutta muistaakseni opettaja totesi Emilialle, että haluaako hän kirjoituksillaan parantaa tai satuttaa...)

Tarvitaanko mätäpaiseen tarkkaa kuvailua, vai olisiko se vain parempi peittää kukkasin ja uskoa että sitä ei ole?

Sivumennen sanottuna, katsoin aiemmin lukemamme Piin elämän elokuvana. Viimeinkin ymmärsin vähän paremmin kirjan loppuratkaisun, ja erityisesti sen uskonnollisen viittauksen! Asia pysyy samana, vaikka se kuvailtaisiin tiikerinä pelastusveneessä.

M.

PS. Paikka vapaana -kirjan lukeneet tietävät, milloin tämä biisi soi:

Ei ihan harrypotter

En tarkalleen ottaen tiedä, mitä odotin aloittaessani Paikka vapaana -kirjan eilessä iltana. Tarkoitus oli vähäsen aloittaa kirjaa, vähän niinkun odotellessa. Ajattelin jotain harrypotter-emmerdalea, vähän kuivakkaa brittihuumoria ehkä. Sivujen virratessa tunsin melkein tyrmistyväni. Teksti oli tylyn purevaa ja osoitti aivan uskomattoman terävää havainnointikykyä sekä ihmistuntemusta.

Luin kirjaa silmät ristissä puoli kahteen asti yöllä ja aamulla heräsin varta vasten aikaseen, että saan lukea sen loppuun ennen kuin lapset heräävät. En olisi ehkä uskonut, että kirja, joka käsittelee pikkukaupungin paikallispolitiikkaa voi olla näin vaikuttava. Aivan hemmetin vaikuttava. Tää olis sanaton.

T

Rapinaa, massutusta ja kirjapiiristelyä

Meijän kirjapiiristelyt osuvat kivasti aina jonkinlaisiin juhlimishetkiin, joten tälläkin kertaa tarjolla oli ihania herkutuksia. Rapinan ja massutuksen keskeltä onnistuimme keskustelemaan myös itse kirjasta, Mathias Malzieun Sydämen mekaniikasta.

Kaikkien mielestä kirja oli yllättävän hyvä ja mukavan outo. Parhautta olivat hienot sivuhenkilöt, kuten vaikka se ainoa juoppo, joka selvisi maailman kylmimmästä yöstä. Kerronta oli oikein visuaalista ja oli kivaa, että kirja lunasti odotukset, joita kaunis kansi herätti :) Tämä on myös ihana kirja omistaa (M ja T ehtivät jo ostaa kirjan itselleen), voi aina "makustella" hienoimpia kohtia.

Olimme yhtä mieltä siitä, että vaikka tarina oli aika surullinen ja haikea, tuli sen lukemisesta silti hyvä mieli.

Tähtiä: 


**** ja 3/4 (elikkä neljä ja kolme neljäsosaa)


Seuraava kirja on E:n valkkaama J.K. Rowlingin Paikka vapaana. T ja E tykkäsivät kovasti harrypottereista ja odottavat kirjan lukemista, kun taas M oli hieman epäilevämmällä kannalla. Jäämme jännittyneenä odottamaan kuinka kirjan käy.

T

Facebookkausta

Kehittelimme (tai lähinnä M kehitteli) huviksemme myös Facebookiin sivun. Mukava harrastus tämä kirjapiireily ja sen liitännäiset :)

Tokipiiri.blogspot.com -Facebook sivu

M.

"Haluan rakkautta kirkkaassa päivänvalossa"

Malzieun Sydämen mekaniikka on oikein viehättävä tapaus, joka ilahduttaa erityisesti runsaalla kuvakielellään. Vai mitä mieltä olette tästä;

"Muutaman kuukauden ajan rakkautemme on koko ajan kasvanut. Se ei voi enää elää pelkällä yön rintamaidolla. Tuokaa aurinkoa ja tuulta, tarvitsemme kalsiumia luustoa ja rankaa varten. Haluan antaa romanttisen lepakon naamioni pudota. Haluan rakkautta kirkkaassa päivänvalossa."

Tarinan päähenkilö on Jack, jolle paikataan sydämeen käkikello. Se sitten tikittää ja kukkuu mitä epäsopivampina hetkinä, hänen etsiessään rakastettuaan ja rakastuttuaan.

Tarina ei ole niin traaginen kuin olisin kuvitellut, ja toisaalta kuitenkin traagisempi. Traagisinta oikeastaan onkin se, kun arki ja totuudet pääsevät kiinni haaveisiin ja unelmiin ja siihen vaaleanpunaiseen läkähdyttävään rakkauden tunteeseen.

Tykkäsin!

M.

Sydämen mekaniikkaa ja roseviiniä parvekkeella

Älä kajoa viisareihisi

Aika pirun kaunista.

"Joenroolissaan tavallisesti perin vakava vanha joki on naamioitunut tomusokerijärveksi, joka ulottuu mereen asti. Aallot ritisevät kuin rikkoutuva ikkunalasi. Huurre tekee ihmeitä, koristelee kissojen turkin paljetein. Puut muistuttavat valkoisiin yöpaitoihin pukeutuneita pulskia haltijoita, jotka venyttelevät oksiaan, haukottelevat kuulle ja katselevat vossikoiden luisuvan liukkailla mukulakivillä. Pakkanen on niin pureva, että linnut jäätyvät kesken lennon ja putoavat maahan. Ääni, jonka ne pudotessaan päästävät, on kuoleman ääneksi uskomattoman vaimea."

T

Ole vaiti, sydämeni!

Tovi on taas vierähtänyt edellisestä merkinnästä tänne blogiin (osasyyllisenä voi varmaan pitää häähommia, jotka veivät melko suuren osan ajasta vuodenvaihteen molemmin puolin). Marilyn -elämäkerrasta onkin jo kokoustettu ja siihen en enää puutu sen kummemmin kuin sanomalla vielä, että kirja oli kyllä todella mielenkiintoinen ja todellakin tutustumisen arvoinen! Sitten eteenpäin seuraavaan kohteeseen.

Eli nyt luennan alla on ollut T:n valitsema Sydämen mekaniikka. Kirja kertoo siis Jackista, pojasta, jolla on käkikello sydämen tukena. Tikittävän ja kukkuvan sydämensä vuoksi Jackia pidetään aina kummajaisena ja häntä hyljitään. Hauras sydän ei myöskään kestä suuria tunteita. Mutta kun Jack näkee torilla tanssivan flamencolaulajattaren, Miss Acacian, hän rakastuu tähän oikopäätä.

"Mutta vaikka käkikelloni on hauras, pikku laulajatar on asettunut siihen tukevasti. Hän on laskenut alasimenraskaat laukkunsa joka nurkkaan, mutta siitä huolimatta en ole ennen tuntenut oloani yhtä kevyeksi kuin nyt hänet tavattuani."

Kirja on hyvin kaunis ja melankolinen, traaginen rakkaustarina, joka ei mitenkään voi päättyä hyvin. Kirja on myös täynnä mielenkiintoisia sivuhahmoja, kuten Jackin maailmaan auttanut tohtori Madeleine, alkoholistiksi ja hamppariksi päätynyt entinen poliisi Arthur, jolle Madeleine on siirtänyt metallisen selkärangan, tai Georges Méliès, taikuri ja jonkin sortin kelloseppä.

Kirja on kaikkiaan hyvin koskettava ja kiehtova, taitaa mennä hankintalistalle ;)

-E.