Seuraavaksi scifiä

 Edellisen postauksen yhteydessä unohtui julkaista seuraava kirja. Mielessä pyörineet vaihtoehdot tuntuivat kaikki toistavan samaa kaavaa: science fiction ja hiljattain julkaistu suoratoistosarja.

Hartaan pohdinnan jälkeen päädyin kirjaan, joka on ollut luentalistalla nyt jonkun aikaa: Liu Cixin, Kolmen kappaleen probleema.

Sarja on tästä(kin) tullut katsottua ja se vetosi omalaatuisuudellaan. Kuten yleensä, sarjan on sanottu vetävän mutkia suoriksi ja yksinkertaistavan science-osioita, joten tottakai kirja alkoi välittömästi kiinnostaa!

Kirja lähtee liikkeelle Kiinan kulttuurivallankumouksesta 1967 ja jatkaa 2000-luvulle fysiikan, tietokonepelien ja itsemurhamysteerien keskelle.

Katsotaan, miten ristiriitaisia reaktioita tästä saadaan aikaan ;)

-E

Juhlitaan öisin

 En ollut ihan yhtä vaikuttunut Donna Tarttin "Jumalat juhlivat öisin" -kirjasta kuin muut tokipiirin jäsenet. M:n kirjoituksen luettuani olin vielä varovaisen toiveikas, että kyse on vain alkukankeudesta, mutta tarina ja henkilöhahmot eivät lakanneet tökkimästä missään vaiheessa. Hautajais-osio oli varmaan viimeinen niitti ja tuntui että se ei lopu koskaan...

Mutta palataan hieman asioissa taaksepäin.

Kirja kertoo siis opiskelijaporukasta, jonka yksi jäsen murhataan. Murhaan johtaneita tapahtumaketjuja käsitellään yhden porukan jäsenen, Richard Papen selostamissa takaumissa.

Joukkiosta ei oikein löydy yhtään hahmoa, joka herättäisi minkäänlaista empatiaa tai jonka kohtalo varsinaisesti kiinnostaisi. He ovat omassa erinomaisuudessaan paistattelevia, muita opiskelijoita ylenkatsovia rikkaiden perheiden lapsia (Richard mahdollisesti pois lukien), jotka yrittävät nähtävästi paikata tietynlaista tylsistymistään erilaisten kokemusten kautta. Kun alkoholi, lääkkeet ja huumeet ei riitä, etsitään tajunnanräjäyttäviä kokemuksia öisistä bakkanaaleista.

Olo on kuitenkin hieman ristiriitainen, sillä kirjan kerronta oli erittäin sujuvaa, omalla tavallaan keveää, ja tarinan yksityiskohtiin ja henkilöhahmojen rakentamiseen oli jaksettu paneutua antaumuksella, mieleen tuli Stephen King parhaimmillaan.

Kirjassa oli myös potentiaalia monenlaiseen eettiseen pohdintaan, mutta se ei oikein päässyt oikeuksiinsa, kun kaikki henkilöt lähinnä ärsytti. Samoin kertojan epäluotettavuudesta tuli monessa kohti erilaisia vihjeitä, joista olisi voinut saada mielenkiintoisia nyansseja tarinaan.

Ehkä tämä kirja tuli luettua 20 vuotta liian myöhään. Yliopistossa englannin filologiaa harrasteleva minä olisi voinut löytää tästä kirjasta huomattavasti suurempia ansioita.

-E

Et voi juhlia ikuisesti

Donna Tarttin "Jumalat juhlivat öisin" palkitsi lukijansa ruhtinaallisesti alkuvaikeuksien jälkeen!

Kirja kertoo klassisten kielten suljetusta opiskelijaryhmästä ja sen jäsenistä. Elitistinen, Platonia siteeraava itseään parempana pitävä porukka, ja päähenkilö (mies! Miksi tässäkin ryhmässä vain yksi nainen mukana, eikä edes päähenkilönä?), joka yritti olla jotain muuta kuin rehellisesti oli, vaati hieman totuttelua. Noin 100 ensimmäistä sivua 745 sivun kokonaismäärästä tuntuivat tahmeilta ja eteneminen oli vaivalloista. 

Pahin jumi osui n. sivun 80 paikkeille, siihen kohtaan kun Bunny oli juuri vienyt kertojan, Richard Papen, lounaalle hienoon ravintolaan. Pojat olivat sitten syöneet ja juoneet aivan tolkuttomia määriä;

"Vaikka me söimme valtavasti sinä iltapäivänä - keittoa, hummeria, pateita, hyytelöitä, kauhistuttavan runsaan ja moninaisen valikoiman - me joimme vielä enemmän, kolme pulloa Taittingeria cocktailien päälle ja kaiken huipuksi konjakkia, niin että vähitellen pöydästämme muodostui koko huoneen keskinapa jonka ympärillä esineet pyörivät hämärinä ja huimaavalla nopeudella."

 

 - ja sitten tuli kysymys, kuka maksaa...

Kirja imaisi yhtäkkiä mukaansa aivan täysin, kyselemättä. Koko tarina kerrotaan takaumana ja jo prologin ensimmäisessä kappaleessa selvisi, että murha on tehty, ja toisessa kappaleessa kuka sen suunnitteli. Tarinan viileä, kova ydin syntyykin siitä, miksi ja miten kaikki tapahtui ja mitä siitä seurasi.

Tuo yksittäinen lounasmässäilykohtaus kuvaakin tavallaan koko kirjaa ja sen juonta. Eskapismin ja jumalaisen yhteyden, nautinnon ja dionysosmaisen hulluuden etsintä ja toteutus, tietoisuuden hämärtyminen - ja siitä paiskaudutaan suoraan kysymykseen välittömistä seuraamuksista ja sen jälkeisistä, hiipivän piinaavasti etenevistä mutta vastustamattomista jälkiaalloista, joihin kukaan ei ollut lainkaan varautunut.

Aloin pitämään - rakastamaan - kerronnan rytmiä, kuvailua ja yksityiskohtia. Tarttin kieli on (myös suomeksi käännettynä), paremman sanan puutteessa, upeaa. Kuten T:nkin, minun pitää varmaan lukea kirja vielä uudestaan, ja ehkä jopa alkuperäiskielellä.

Cuiusvis hominis est errare.

Annan tälle arvosanaksi typerryttävät, tummana väreilevät viisi kautta viisi tähteä.

- M.

Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin