Sarvet ei tehnyt piiriläisiin järin suurta vaikutusta, ainoastaan allekirjoittanut piti kirjaa ihan mainiona yksilönä. Noottia annettiin etenkin juonen irrallisuudesta ja vähäisestä merkityksestä; hahmot ja heidän kehityksensä nousivat juonta tärkeämmäksi tekijäksi. Tämä taas osittain aiheutti sen, että juoni tuntui hieman keskeneräiseltä eikä kovin loppuunastimietityltä.
Ajatuksia herätti sekä tämän että Joe Hillin esikoiskirjan, Sydämen muotoisen rasian, päähenkilön (paremmasta perheestä oleva boheemi rock-henkinen mies) kontrasti pappa-Kingin "peruspäähenkilöön", köyhistä oloista olevaan ulkopuolisuudesta kärsivään kirjailijaan. Genreä pohdimme myös hieman, emmekä oikein saaneet kirjaa sopimaan kauhu-luokkaan, termi maaginen realismikin taidettiin mainita jossain välissä, mutta kauhuksi emme kirjaa väittäisi missään tapauksessa.
Tähtiä kirja sai -***. (Tai ehkä olisi helmpompi puhua arvosanasta -3?)
Toinen käsiteltävä kirja oli Marian Keyesin Tuiki tuiki tähtönen. Totesimme kirjan olevan melkolailla ajankulu-lukemista, sellaista mihin tartutaan, kun ei halua ajatella mitään sen kummempia.
Kaikki olimme samaa mieltä myös siitä, että tarinan kertoja-haamu oli aika tyhmä idea, jonka olisi voinut jättää kokonaan pois. Hyvää oli se, kun jäälohkare lopussa tippui raiskaajan päähän ja paha sai palkkansa.
Kirja toi mieleemme vanhan, oletettavasti Anna-lehdestä leikatun jatkokertomuksen, joka lukeutuu melko samaan genreen kirjan kanssa, mutta oli paljon mukaansatempaisevampi ja hauskempi ja elämänmakuisempi.
Tähtiä tälle **1/2 (eli 2 ja puoli).
Seuraavaan kokoontumiseen mennessä olisi tarkoitus saada luettua Pilvikartasto, mutta hidasta on eteneminen täälläkin. (Jospa se puolivälin käänne tulisi pian ;) ) Jonossa on myös Yösirkus, tunnelmoidaan lopuksi trailerin merkeissä!
-E.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti